Seuraavaksi ensimmäiset puomit pysyivät edelleen maassa, mutta toisten puomien keskimmäinen nousi minipystyksi. Ensimmäiset puomit tultiin edelleen ravissa ja jatkettiin ympyrälle, jossa nostettiin laukka ja hypättiin pysty. Ravipuomit olivat edelleen ok, mutta laukannostot ympyrällä aika tahmeita ja pomppuisia. Miniesteelläkin ehdin sitten muka istahtaa kesken hypyn alas. Toistojen myötä sain vähän parannettua istuntaani, mutta laukka ei vieläkään noussut riittävän napakasti. Potter oli vähän hitaalla tuulella enkä muka keksinyt, miten sen olisi saanut innostumaan tehtävästä. Opettajalta tuli kommenttia saada pohkeita taaemmas ja kiinni hevosen kylkiin, mutta vaikeaa oli taas. Kevyessä istunnassa sain tätä vähän toteutettua, mutta alas istuessa ei oikein ottanut onnistuakseen. Edelleen tuntuu, että tarvitsisin jotkin tyynyt polviin auttamaan jalkoja pysymään siten, että pohkeet ovat taaempana ja kyljissä tuntumalla. Niin tai sitten vain vetreämmät jalat. Tai paremman istunnan. Kas, minulla onkin monta joululahjatoivetta valmiina jo ensi joulua varten, hah.
Tämän jälkeen tulimme linjaa siten, että molemmat puomit olivat nyt pieniä pystyjä. Nyt tulimme ensimmäiselle esteelle laukassa ja käytimme hevosia ympyrän aikana hetken ravissa, jonka jälkeen nostimme heti laukan. Tärkeintä oli, että hevonen oli kuulolla ja teki pyydetysti. Ensimmäisen esteen kanssa oli vähän ongelmia siinä, että tulimme liian lähelle. Sitten tajusin ponnistella Potterin parempaan laukkaan, jolloin este ylittyi ihan hyvin. Ympyrällä sain toppuutella melkoisesti ennen kuin Potter suostui ravaamaan. Laukka sentään nousi nyt vähän paremmin. Harmitti kuitenkin, sillä tehtävän aikana ei tullut suurempia onnistumisia siinä, että Potter olisi kuunnellut pidätteitäni paremmin. En tainnut sitten pyytää riittävän jämäkästi, vaan tyydyin aina hitaaseen siirtymiseen. Istuntaani esteillä aloin hieman parantaa pysymällä kevyessä istunnassa hypyn ajan, mutta keksin sitten alkaa tuijotella enemmän maahan kuin eteen. Opettajalta tulikin siitä sopivasti muistutusta, ja pääsin välillä jopa irti maan tuijottamisesta. Enpähän kuitenkaan enää lässähdellyt satulaan kesken kaiken.
Lopuksi tulimme vielä suoraa linjaa ilman ympyrää pari kertaa. Väli oli 24 metriä, ja Potterin kanssa pistimme siihen kahdeksan askelta. Ensimmäisellä kierroksella tulimme hieman liian lähelle ensimmäistä estettä, mutta sain Potterin minihypyn jälkeen liikkeelle, ja toinen hyppy meni niin hevoselta kuin minulta hyvin. Opettajaltakin tuli viimein kehu istunnan paranemisesta. Toisella kierroksella molemmat hypyt olivat aika toimivia, ja Potterkin oli hommassa viimein paremmin mukana. Esteiden korkeudet olivat maksimissaan 60 senttiä, sillä tunnin aiheena ei ollut korkeus, vaan kontrollin säilyttäminen myös esteiden välillä. Hyvä harjoitus kyllä, sillä usein esteradoilla tulee lähdetty liikkeelle sitä, että kunhan pääsee yli esteistä. Aina en muista ajatella, että se työ esteiden välissä määrittelee sen, pääseekö niistä esteistä yli. Tämän kerran perusteella tosin tuntui, että olin hukannut otteeni Potterista, jolla tykkäsin aiemmin hypätä todella paljon. Edelleenkin Potter on mukavan varma hyppääjä, mutta en saanut sitä innostettua tällä kertaa. Tosin minulla on muutenkin vähän auki esimerkiksi tämän kevään estekisojen ratsu, mutta jospa se tässä selviäisi. Onneksi ensimmäiset estekisat ovat vasta huhtikuun alussa, joten aikaa ainakin on.
