lauantai 27. lokakuuta 2012

Kolmas kerta ja sen totuudet

Päätin lähteä vielä kolmannen kerran tälle viikolle testaamaan, miten ratsastus sujuisi. Mahtuin lauantain C-B-tunnille ja sain toiveeni mukaisesti Peran. Tunnilla oli kahdeksan ratsastajaa ja puomit olivat aiheena. Pera oli jo valmiiksi aiemmalla tunnilla, joten toivoin, että se jaksaisi samoilla virroilla puksutella toisen tunnin perään. Tämän viikon muut tunnit olivat alkaneet niin, että Pera tuli tallista parin tunnin huilitauolta eikä silloin tuntunut kovin reippaalta.

Alkuverkan saimme mennä itsekseen käynnissä ja ravissa opettajan ohjeiden mukaan voltteja pyöritellen. Pera vaati melkoisesti nohittelua, että alkoi liikkua yhtään itse. Asetukset eivät tahtoneet mennä kumpaankaan suuntaan kunnolla läpi, ja meno tuntui sangen töksähtävältä. Opettaja hoksauttikin vaatimaan Peraa asettumaan kunnolla, mutta jostain syystä yritykseni jäivät tuloksettomiksi. Itse asiassa tämän viikon tunneista ensimmäinen oli hyvä, toinen ihan ok ja tämä kolmas puolestaan alkoi jo alusta asti tuntua aika nahkealta. Taisin myös antaa turhan vikkelästi periksi, sillä koko tunnin aikana ei juuri parempaan suuntaan päästy.

Ensimmäisenä puomikuviona oli tulla kuvan mukaisesti puomeja kahdeksikolla. Kaikki tulivat yhtä aikaa, mikä aiheutti välillä aina jarrutteluita käyntiin, kun liian moni oli vaihtamassa suuntaa yhtä aikaa. Kuviota mentiin aluksi hetki käynnissä, kunnes sitä tehtiin pidempään ravissa. Opettaja hoksautti pitämään Peran paremmin suorana, ettei se vain kääntäisi päätään haluttuun suuntaan ja puskisi muutoin ulos. Helpommalta kierrokselta tuntui oikea, sillä vasemmassa kierroksessa askeleet eivät tuntuneet millään menevän sujuvasti. Pera tosin kolisteli molempiin suuntiin kavioitaan puomeihin. Suoristukset ympyrää vaihdettaessa onnistuivat kohtuullisesti, mutta huomasin tiedottavani hevoselle aika myöhään uuden suunnan. Olisin myös saanut ratsastaa suoran hetken jo vanhalta ympyrältä tullessani paljon paremmin.

Laukassa tulimme ensin kaksi ratsukkoa kerrallaan yksittäistä puomiympyrää rauhassa molemmista suunnista. Jälleen oikea kierros oli hitusen parempi, mutta molempiin suuntiin sai tehdä melkoisesti töitä. Opettaja neuvoi tulemaan Peran kanssa aktiivisesti, mutta ei kuitenkaan pitkänä. Ohjauksena oli epäkunnossa, jolloin Pera pääsi liiraamaan oman mielensä mukaan puomeilla eivätkä askeleet oikein sattuneet kohdille. Opettaja komensi jälleen kerran minut kantamaan oman vasemman puolen paljon paremmin, mutta kumman vaikeaa se oli. Vasemmassa kierroksessa puomeille alkoi tulla ihmeellisiä nytkähdysaskelia, jotka johtuivat siitä, etteivät Peran takajalat tahtoneet enää mahtua puomiväleihin. Opettaja ohjeisti ratsastamaan hieman ulompaa, mutta sama laukka säilyttäen. Ongelman korjaamiseen meni muutama kierros, mutta lopulta sain reitin vähän paremmin kohdilleen, jolloin Pera pääsi puomit sutjakammin. Ihmeen työlästä silti oli.

Lopuksi tulimme yksitellen laukassa koko kahdeksikkoa suoristuskohdassa aina ravin kautta laukka vaihtaen. Meno ei todellakaan parantunut, vaikka oikea kierros alkoi sujua paremmin. Sen sijaan vasemmassa kierroksessa askeleet eivät mahtuneet, ja syyksi löytyi se, että Pera pääsi valumaan ensimmäisen puomin jälkeen ulos. Esitimme näillä puomeilla vaikka millaisia loikkia ja ravisekamelskoja ennen kuin opettaja sai ohjeistettua minut ratsastamaan keskittyneemmin. Suorituksemme parhaillaankin jäi kauas sujuvasta, mutta sentään pääsimme molemmat kierrokset ainakin kertaalleen läpi siedettävästi. Tämän kuvion ainoat pienet onnistumiset olivat siinä, että uusi laukka nousi nopeasti parin raviaskeleen jälkeen. Ihannetilanteessa olisin tietysti päässyt vaihtelemaan laukat lennosta, mutta Pera ei vielä ihan täysin niitä hanskaa, kuskista nyt puhumattakaan. Siksipä yksi haaveeni onkin päästä opettelemaan Peran kanssa laukanvaihtoja lennosta aloittaen esimerkiksi kavaletin avulla ja siitä hiljalleen puomien kautta siihen pisteeseen, että ratsu vaihtaa pelkästä merkistä.

Tunnin jälkeen tuumasin opettajalle tunnin menneen aika kehnosti. Ilmeisesti kaksi kertaa viikossa Peran kanssa on ihan sopiva määrä, kun tällainen maaginen kolmas kerta menee sitten puihin. En tiedä, mikä ihme oli tällä kertaa niin vaikeaa, ettei se helpottanut edes tunnin loppupuolella. Jotenkin tuntuu, ettei Pera ehkä ole enää niin reipas ja automaatti kuin aikoinaan. Tai sitten olen vain keksinyt jälleen kymmenkunta uutta virhettä istuntaani ja apuihini, jotka estävät hevosta liikkumasta kunnolla. Oli syy mikä hyvänsä, siitä olisi kiva päästä eroon. Mikähän asiaan auttaisikaan? Ai niin, se treenaus. Onneksi sitä on luvassa.