sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Jouhevaa, mutta jännittynyttä menoa

Nyt on sitten toiset helpon B:n koulukisat tahkottu hyväksytyllä suorituksella. Joko sitä uskaltaa alkaa kuvailla itseään helpon B:n tasoiseksi ratsastajaksi vai milloin moinen rajapyykki ylittyy virallisesti? Kisaratsunani oli siis Pera ja ohjelmana helppo B:0 2009. Osallistujia samassa luokassa oli kahdeksan, jotka kaikki olivat O-Rin jäseniä. Kaisakin oli samassa luokassa Jussin kanssa, ja myös Nora ratsasti kisojen toisessa luokassa saman radan ensimmäistä kertaa kouluradalla olleella ratsullaan. Ennen minua Pera ehti mennä alle C:n kouluohjelman ja kertaalleen tämän B:n, jossa se nappasikin toisen kuskinsa kanssa ansaitun voiton. Meidän suorituksemme riitti 148 pisteeseen eli 59,2 prosenttiin, jolla tulimme viidenneksi kahdeksan osallistujan luokassa. Paransin tulostani K.N. Specialiin verrattuna hieman, sillä siitä sain viimeksi 58,8 prosenttia. Sen takia olen hieman tyytyväinen, vaikka aina olisin voinut olla rennompi enkä puskea Peraa ihan niin jännittyneeksi kuin nyt tein.

Koska Pera oli mennyt alle jo kaksi rataa, yritin olla uuvuttamatta sitä liikaa ennen omaa vuoroani. Kentällä kokeilin muutamia asetteluita sekä siirtymiä sekä ratsastin ohjelman pienoiskoossa kertaalleen läpi. Maneesissa puolestaan testasin vähän lisää laukkaa ja siirtymiä alas. Pera oli kohtuullisesti kuulolla, mutta edelleen siirtymät ylöspäin olivat hitaita, etenkin pysähdyksistä lähdettäessä. Peruutuksistakin katosi myös treeneissä koettu hyvä energia. Jos olisin älynnyt, olisin hionut vielä siirtymiä askeleen sisällä paremmin, sillä ne menivät jälleen radalla aika mönkään. Jännitin varmasti selässä sen verran, että puskin ja pusersin paljon turhaa. Ennen radalle siirtymistä ja vielä ennen tuomarin puhallusta pilliin hoin mielessäni, että pidä vasen puoli hanskassa, anna pari askelta aikaa ennen keskiaskellajeja ja ratsasta tiet huolellisesti. Sitten olikin aika aloittaa suoritus, ja jännitys oli melkoinen. Jostain syystä pelotti todella paljon, että unohdan radan jossain vaiheessa. Kun pääsin radalle, kiersin vikkelää tuomaripäädyn, jota Pera oli jo ensimmäisen kuskinsa kanssa hieman säikähtänyt. Kokeilin myös vähän laukkaa, kunnes jäin odottamaan lähtömerkkiä, joka tulikin pian.

Keskihalkaisijalle käännyttäessä yritin muistaa pitää Peran liikkeellä ja suorassa. Pysähtyminen onnistui kohtalaisesti, mutta Pera teki tyypilliset eli kiskaisi ohjista itselleen tilaa, jolloin vähän horjahdin. Ottaessani ohjia molempiin käsiin tervehdyksen jälkeen Pera yritti lähteä omia aikojaan liikkeelle, jolloin pidätin sitä seurauksena töksähdys. Raviin päästiin muutaman käyntiaskeleen jälkeen. Ensimmäinen keskiravi tehtiin lävistäjälle ja yritin muistaa ratsastaa rohkeasti eteen. Pera lähti venyttämään ihan hyvin, mutta tuomari kommentoi tahdin kiihtyvän. Muistan jääneeni hoputtamaan Peraa koko lävistäjän ajan sen sijaan, että olisin luottanut sen pysyvän liikkeessä muutoinkin. Ravivoltilla yritin kääntää tällä kertaa täsmällisemmin, sillä aiemmin olen saanut kommenttia liian isoista volteista. Pera kääntyikin, mutta en pitänyt pohkeita riittävästi tuntumalla, jolloin ympyrä vähän aaltoili. Toisen keskiravin aloitin tuomarin mielestä liian myöhään, kun taas itse onnittelin malttaneeni odottaa muutaman askeleen ennen pyyntöä eteen. Tuomarin kulmaa lähestyminen jännitti myös Peraa, joka ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Toisen ravivoltin ratsastin muka keskittyneesti, mutta kuvio oli kaukana voltista.

Kolmikaarisella kiemurauralla yritin pitää mielessä taivuttamisen ja asettamisen rauhallisesti, jotta Pera ei jännittyisi. Siinä sitten unohdin katsoa reittiä tarkemmin, jolloin toinen suoristus jäi vähän puolitiehen Peran puskiessa vasemmalle. Tuomari ei tätä kuitenkaan nähnyt, sillä kommentiksi tuli sujuva, mutta vaatimukseksi huolellisemmat taivutukset. Lävistäjäle kääntyminen jännitti hieman, sillä pelkäsin Peran kuvittelevan siihen keskiravin samoin kuin kahdelle aikaisemmalle. Se ei kuitenkaan hätäillyt, vaan siirtyi I:ssä helposti käyntiin. Esitimme kuitenkin noin neljä askelta käyntiä vaaditun kolmen sijaan. Puskin Peraa tässä vaiheessa toiveena saada se nopeasti raviin, josta tuomari tuomitsikin menon aiheellisesti jännittyneeksi. Keskikäyntiin siirtyminen onnistui kohtuullisesti, mutta sorruin taas koko keskikäynnin ajan hoputtamaan Peraa liikkumaan. Kohta olisi mennyt paremmin, jos olisin antanut Peralle hieman ohjaa ja pitänyt pohkeet tuntumalle. Nyt tuomari tuumasi suorituksestamme, että tahti vaihteli.

Keskikäynnistä aloin valmistella laukannostoa L:stä niin innokkaasti, että Pera yritti siirtyä raviin. Laukka kuitenkin nousi ihan hyvin pisteestä, joskin tuomari olisi halunnut nähdä noston selvimmin tehtynä takaosalle. Pitkän sivun keskelle pyöräytetty voltti oli mukavan täsmällinen enkä haihatellut sitä liian suureksi. Kuten treeneissäkin, voltin loppupuoli oli alkuosaa vähän parempi. Sitten vuorossa oli keskilaukka, jossa halusin onnistua parhaiten. Annoin Peralle muutaman askeleen aikaa, kunnes pyysin sitä keskilaukkaan. Se sujui hyvin, ja tuomarikin kommentoi sitä rohkeaksi. Harmikseni aloin jännittää lähestyvää uraa niin paljon, että harjoituslaukkaan ja siitä raviin siirtyminen jäi tekemättä, kun Pera pääsi pudottamaan monta metriä ennen uraa jo raviin. Harmitti melkoisesti, mutta ohjelmaa piti vain jatkaa. Pysähdys tuli vähän niiaamisen kautta vähän hätäisesti tehtynä, jolloin Pera ottikin sen jälkeen yhden askeleen vielä eteen. Peruutus ei lähtenyt heti, vaan meni hetki odottaessa. Kaiken lisäksi unohdin pitää vasemman pohkeen estämässä hevosen valumista, jolloin Pera peruuttikin karmeasti vasemmalle poikittaen. Ennen raviin pääsemistä väliin tuli harmittavasti käyntiaskelia.

Vasemmassa laukannostossa intoilin hieman, mutta Pera oli hyvin kuulolla ja nosti sen kummemmin häiriintymättä. Voltilla se jopa rentoutui hieman, mutta en taaskaan muistanut ratsastaa volttia kunnolla. Tuomarin mukaan siitä tuli soikea, mutta silti tahdikas. Toisen keskilaukkalävistäjän lähestyessä halusin petrata aiemman mokani kuntoon. Itse keskilaukka rullasi mielestäni mukavasti, mutta taas päästin Peran pudottamaan raville ennen harjoituslaukkaa ja siitä hallitusti raviin siirtymistä. Keljutti melkoisesti, mutta mitä jäin jännäämään ja sitä kautta varmasti pusertamaan ja jarruttamaan istunnallani ennen aikojani. Ohjelma oli kuitenkin loppupuolella, joten tsemppasin vielä vähän. Keskihalkaisijalle pääsimme kääntymään suorana ja pysähtyminen onnistui hyvin. Tervehdykseni oli aika pikainen, mutta Pera malttoi olla kiskomatta. Rata oli siinä ja kaiken kaikkiaan poistuin radalta Peraa taputellen kohtuullisen tyytyväisenä.


Tuomarin kommentit radastamme olivat seuraavat: Jouhevaa menoa monin paikoin! Hieman jännittynyt yleisvaikutelma. Lisää huolellisuutta teihin & taivutuksiin. Kun katsoin videolta suorituksen, pieni harmitukseni lieveni hieman. Vaikka video paljastikin karusti kehnot tiet, oli meno pääosin jännittyneisyydestä huolimatta siedettävää. Pääosin pisteet olivat viittä ja puolta sekä kuutta, mutta mahtui paperiin sentään kaksi seiskaakin, jotka tulivat vasemmasta harjoituslaukasta sekä pysähdyksestä ja tervehdyksestä. Eniten jäi harmittamaan Peran laukan pudotukset raviin ennen aikojaan, sillä harjoituksissa olin osannut ratsastaa sen hyvin keskilaukasta harjoituslaukkaan ja siitä raviin. Koulukisat vain jännittävät vielä niin paljon, että istuntani jarruttaa itsekseen aika paljon. Lisäksi näemmä vaikka kuinka yritän keskittyä teiden ratsastamiseen, muut asiat vievät radalla huomioni niistä. Siinä onkin kaksi asiaa parannettavaksi ennen marraskuun ja samalla seuran viimeisiä tämän vuoden koulukisoja varten. En kuitenkaan unohtanut rataa, Pera ei tällä kertaa säikähtänyt näkyvästi ja sain paremman tuloksen kuin aiemmista kisoista, joten noihin asioihin saa olla tyytyväinen.

Videosta kiitos Alekseille!