Sunnuntaina tuppauduin yhdeksänneksi ratsastajaksi B-A-tunnille, jolla oli luvassa esteitä ja jolla Kaisakin oli treenaamassa kisaratsunsa kanssa. Seuraavat estekisat ovat jo viikon päästä, ja niissä tarkoituksenani on saada puhdas 80 sentin rata Potterin kanssa. Niinpä olin toivonut Potteria tunnille, ja opettaja olikin sen minulle mukavasti jakanut. Alkuverkan saimme mennä aika itsenäisesti, joskin opettaja kehotti tekemään temponvaihteluita. Tunti oli Potterille päivän ensimmäinen, joten se oli vähän omissa maailmoissaan ensin. Lyhyempi ravi löytyi aika vaivatta, mutta reippaampaa ravia saikin haeskella. Ympyröilläkin vauhti meinasi vähän hiipua, liekö osasyynä ollut paikoin varsin upottava maneesin uusi pohja. Koetin kuitenkin hokea itselleni, että kaasun, jarrun ja ohjauksen on toimittava ennen kuin voi siirtyä hyppelemään. Tätä mantraa saisi hokea kyllä useamminkin.
Laukassa lähdimme verryttelemään suoraan hyppäämällä pientä ristikkoa (ratapiirroksen este 2) pari kertaa. Potter liikkui nyt vähän paremmin, jolloin ensimmäinen hyppy osui ristikolle mainiosti. Sain myös laskettua lähestymisen viimeiset kolme askelta oikein, joten homma sujui hyvin. Toisella kerralla tulimme vähän liian pohjaan, mikä ei ristikolla ollut suuri ongelma, mutta enteili moisia myöhemmille hypyille. Lämmittelyhyppyjen jälkeen tulimme 23 metrin linjaa (esteet 5 ja 6) , johon meillä Potterin kanssa meni tasaiset seitsemän askelta. Kuusikin olisi voinut onnistua, jos esteet olisivat olleet vähän isompia, ja olisin saanut kaivettua ratsusta hevoslaukan. Nyt jäimme vähän poneilemaan sen kohdalla. Tie linjalle oli hyvä, mutta laukka ei rullannut riittävästi, jolloin tulimme jälleen hieman turhan lähelle esteitä. Jostain syystä tässä tehtävässä en nähnyt ollenkaan, tulemmeko liian lähelle vai emme, vaikka sainkin laukat laskettua. Vielä ennen rataa tulimme kaarevan linjan (esteet 3 ja 4), jonka väliin piti saada kuusi tai seitsemän askelta. Meillä seitsemän askelta tuli hieman lähelle. Siitä ja nykäisevästä pikajohtamisesta huolimatta Potter vaihtoi laukan kiltisti oikeasta vasempaan.
Sitten pääsimmekin hyppäämään ensimmäisen radan eli esteet 1-6, jossa korkeus oli noin 60 senttiä. Ykkönen ylittyi ok, mutta laukka ei vaihtunut oikeasta vasempaan. Potter kuitenkin vaihto sen itsestään lennosta. Kakkonen ylittyi myös ongelmitta samoin kuin kolmonen. Arvelin kolmosen ja nelosen kaarevan linjan menevän seitsemällä askeleella, kuten aiemmin, mutta Potter yllätti. Seitsemäs askel olisi tullut sen verran lähelle, että se päätti loikatakin kauempaa. Itse kerrankin jäin odottamaan sitä viimeistä askelta, jota ei tässä tapauksessa tullut. Niinpä jäin rumasti hypyssä jälkeen, kun Potter yritti tehdä parhaansa. Alastulossa rytkähdin kaulalle, mutta sain itseni pystyyn, kiitin hevosta ja jatkoimme Potterin ansiosta myötälaukassa viitosen ja kuutosen linjalle. Viitoselle tuli ihan hyvä hyppy, mutta sitten jäin vähän matkustamaan ja linjan seitsemäs askel tui kuutosesteen lähelle. Radassa olin kuitenkin iloinen siihen, että Potter auttoi korjaamalla itse laukat ja jatkoi vielä nelosen jälkeen, vaikka kuski oli hetken aikaa hukassa. Itselle pisteet siitä, että sain itseni koottua nopeasti pystyyn ja saatoin jatkaa rataa ilman ylimääräistä ympyrää tai jarruttelua.
Uusintarata piti sisällään esteet A-D, joiden korkeus oli 80 senttiä kisarataa ajatellen. Opettaja neuvoi radan alussa pitämään kaarteissakin sellaisen laukan, joka ei lyhene, jotta esteet eivät pääse yllättämään hevosta. Yritin pitää tämän mielessä ja luulin Potterin laukkaavan ensimmäiselle esteelle hyvin. Sitten huomasin, että alamme tulla liian lähelle ja kannustin hevosta äänellä. Potter kyllä hyppäsi, mutta jälleen juuresta keilaten puomin alas. Ei hyvä uusintarata, kun heti ensimmäiseltä esteeltä neljä virhepistettä riesaksi. Jätin sen murehtimisen kuitenkin ja jatkoin kakkoselle. Nyt tuli hitusen parempi hyppy, mutta johtamiseni oli taas harmittava nykäisty. Potter kuitenkin vaihtoi siitä merkistä laukan vasemmasta oikeaan. Sen jälkeen kannustin sitä laukkaamaan reippaammin kohti kolmatta estettä, joka ylittyi ok. Johtamiseni tosin päätyi siihen, että Potter pääsi kääntymään turhan nopeasti esteen jälkeen vasemmalle. Kauhistelin tietä, mutta päätin, että yli mennään. Videolta katsottuna tie ei näytä puoliksikaan niin kauhealta kuin se selästä käsin silloin tuntui. Kannustin Potteria, joka hyppäsi neljännen esteen hyvin ja kiitinkin sitä linjan välissä jo. Potterkin heräsi tässä vaiheessa ja hurautti aiemmin seitsemällä askeleella menneen linjan kuudella, jolloin ponnistuspaikka viimeiselle sattui paljon parempaan kohtaan.
Tunnin lopussa kehuinkin Potteria opettajalle, joka tuumasi sen pelastaneenkin minut muutamaan kertaan. Sehän oli täysin totta, sillä Potter hyppäsi kiltisti hyppäsi esteet vähän turhan läheltäkin, ja se myös tsemppasi uusintaradalla mukavasti yhden pudotetun puomin jälkeen. Opettaja neuvoikin, että jatkossa Potterille kannattaa saada sellainen laukka, jossa se ei mene liian kiireisesti. Silloin askel lyhenee ja ponnistuspaikat saattavat siten sattua liian lähelle. Opeteltavana olisi siis saada Potter pidentämään laukka-askelta rennosti, jolloin hypytkin todennäköisesti lähtisivät paremmista paikoista. Mukavaa oli myös se, ettei 80 sentin esteet tuntuneetkaan enää niin hurjilta. Opettaja tosin hoksautti vielä, että okserilla suoristauduin hieman liian nopeasti. Tähänkin on syytä kiinnittää huomiota, sillä kisaradalla okseri voi hyvin olla vähän leveämpi kuin nyt tunnilla. Toivon, että ehdin hypätä Potterilla vielä kertaalleen ennen ensi sunnuntaita, jotta sen ei tarvitse ihan niin paljoa pelastella minua kisaradalla, vaan voimme mennä sen toivottavasti puhtaasti läpi yhdessä.
