Leirin yhdeksäs tunti: laukan säätämistä puomeilla

Leirin yhdeksäs ja samalla toistaiseksi viimeinen tunti hurahti Nasun kanssa puomitunnilla. Nasun nappasin siksi, että leirin viimeisellä tunnilla oli luvassa estekisat ja halusin saada ratsuun tuntumaa jo puomeilla. Tunti keskittyi ellipsin muotoisesti olleiden kolmen puomin ylittämiseen ja siihen lisättyyn volttien pyöräytyksiin kolmessa kohdassa sekä tasaisen laukan hakemista viiden puomin suoralla.

Nasu tuntui edelleen vähän väsyneemmältä. Puomitehtävällä meno oli sangen epätasaista, ja ruunaa piti herätellä enemmän kuin aikaisemmin. Itse taas nukuin varmaan yhtä tehokkaasti, sillä opettaja hoksautteli vaatimattomista asetuksista ja suoristuvasta kyynärkulmasta tuon tuosta. Tehtävää olisi pitänyt mennä mahdollisuuksien mukaan harjoitusravissa, mutta viimeisenä leiripäivänä vatsalihakseni huusivat jo sen verran armoa, etten kyennyt moiseen touhuun. Opettaja onneksi armahti ja antoi mennä tehtävää kevyessä ravissa.

Tehtävän jahkaaminen alkoi tylsistyttää aika nopeasti, kun en saanut omaa keskittymistä kuntoon, ja annoin Nasun tepastella laiskasti. Niinpä en saanutkaan mitään mullistavia ahaa-elämyksiä sen aikana, vaan keskityin lähinnä odottamaan, että siirtyisimme seuraavaan tehtävään. Puomikuviota taidettiin jahkata reilusti puolet tunnista tai ainakin vähintään sen pituiselta se tuntui. Onneksi opettaja viimein kuittasi tehtävän tehdyksi ja siirryimme seuraavaan.

Seuraavaksi kokeiltiin pohkeenväistöjen sujumista ravissa. Ravia tultiin opettajaa kohti, ja ratsun takapäätä väistätettiin suoran aikana molemmille puolille uran ulkopuolelle. Nasu väisti ihan kivasti, kunhan ensin tajusin ottaa etupään hallintaan. Väistö kärsi heti, jos unohdin vähän jarruttaa, sillä silloin Nasu vain kipitti kaula mutkalla suoraan. Pienillä pidätteillä ratsu puolestaan kuunteli väistättävänkin pohkeen ihan hyvin.

Lopuksi pääsimme treenaamaan tasaisen laukan ylläpitämistä viiden puomi suoralla. Ensin teimme tehtävän vasemmassa laukassa, jolloin puomien väliin tuli 1, 2, 3 ja 4 laukka-askelta. Kuvio sujui meiltä kohtuullisen mukavasti, sillä välit passasivat Nasun normaalille laukalle. Mutta sitten tehtävä käännettiin toisinpäin eli välit tultiin 4, 3, 2, ja 1 laukka-askeleen mukaisesti. Nyt ongelmaksi tuli se, että neljän askeleen välin jälkeen vauhtia oli liikaa, jolloin muut välit menivät plörinäksi. Kolmen askeleen väliin hurahti kaksi, kahden yksi ja viimeinen väli meni räpeltäen askeleen ollessa sille liian pitkä. Saimme tulla monta toistoa ennen kuin sain yhden tyydyttävän suorituksen aikaiseksi. En tajunnut ottaa jo neljän askeleen välissä Nasua sen verran hallintaan, että muut välit olisivat menneet yhtä tasaisesti. Nukahtamispaheeni kukoisti siis tässä tehtävässä melkoisesti.

Tunti kyllä osoitti taas kerran selkeästi sen, kuinka asetusten läpisaaminen ja vauhdin kontrollointi tuottavat minulle kumman paljon vaikeuksia. Jostain syystä en yhtään näytä tajuavan, milloin asetus on riittävä, vaan jätän sen useimmiten puolitiehen. Yksi syy tähän on vanha tuttu ongelma eli se, että keskityn räpeltämään ohjalla pohkeeni huilatessa. Kuudes ratsastusvuosi käynnissä eivätkä pohkeeni ole vieläkään älynneet alkaa toimia. No, ehkäpä kuuden vuoden päästä tilanne on vähän parempi.

Videoista kiitos jollekin leiriläisistämme!