keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hienon herran huomassa

Jos jollain on rajattomasti ylimääräistä aikaa ja rahaa, niin voin ottaa niitä vastaan. Niiden avulla ostaa paukatan Äimiskältä Lantun omakseni. Tästä lausahduksesta voi päätellä, että neljän ratsukon 80-90 sentin estetunti hurahti ainakin omasta mielestäni kivasti tämän hienon ruunaherran kyydissä. Lanttu oli rehti ja kuskinsa tarpeen vaatiessa pelastava ratsu, ja ihastuin siihen tällä kertaa ikihyvikseni. Ratsastusleirisuosikkini Alman rinnalla se lienee toinen ratsu, joka on saanut minut tuntemaan oloni hyvin kotoisaksi esteillä ilman, että on tarvinnut jännittää saati pelätä. Sellaisen hevosen soisin mielelläni olevan omani, mutta toistaiseksi on vain tyydyttävä haaveilemaan.

Alkuverkassa koetin herätellä Lantun paremmin kuin edelliskerralla. Ratsu ei tosin ollut samaa mieltä, vaan esitti aika laiskaa. Testailin käynnissä myös muutamat pohkeenväistöt ja kunnon asetukset, jotka Lanttu toteutti aika kivasti. Ravissa otin temponvaihteluita, joissa hidastaminen onnistui vähemmän yllättäen helposti, kun taas reippaampaa menoa sai pyytää enemmän. Laukassa hain myös eri vauhteja ja huomasin kevyen istunnan saavan ratsua laukkaamaan reippaammin. Lyhyempikin laukka löytyi, mutta vielä en edes tajunnut, kuinka lyhyeen laukkaan tämä hevonen kykeneekään. En aivan saanut viriteltyä Lanttua niin kuin olisin halunnut, mutta ajattelin ratsun virkoavan viimeistään muutamien hyppyjen jälkeen.

Tunnin tehtävät lähtivät liikkeelle kolmen kaarevalla uralla olleen puomin ylittämisestä. Tarkoituksena oli saada napakka, mutta lyhyehkö ravi ja myöhemmin laukka, jotta askeleet sopisivat heti ensimmäiselle puomille, ja hevonen joutuisi vähän jumppaamaan itseään. Ravissa tehtävä onnistui alun haparoinnin jälkeen ihan hyvin. Sain olla tarkkana siitä, että Lanttu pysyi puomien keskellä, sillä etenkin vasemmassa kierroksessa se tuppasi valumaan sisemmäs. Laukassa puolestaan sain melkoisen monta sakkokierrosta, kunnes onnistuin hakemaan Lantun sellaiseen lyhyeen laukkaan, johon opettaja oli meidät komentanut. Lanttu lyhensikin laukkaa melkoisesti, kun lopulta tajusin voivani pyytää siltä enemmän. Ratsu laukkasi allani varsin kivasti lyhyessäkin laukassa, jolloin askeleet osuivat puomeille paljon paremmin kuin pitkänä pötkylänä koskaan. Jännä huomata, miten vähän sitä hevoselta monesti tohtii itse pyytää, vaikka joku sanookin sen osaavan paljon enemmän.

Sitten keskimmäinen puomi nousi ristikoksi, jota korotettiin kierrosten edetessä lopulta 80 senttiin. Ristikkona tällainen näytti hurjalta, kun keskikohta tuntui aluksi aika kapoiselta. Lanttu kuitenkin ylitti ristikon kerta toisen jälkeen vakaasti, mutta oikean paikan ja oman mukautumiseni kanssa sai tehdä säätöä melkoisesti. Lopulta löysin taas sen lyhyen laukan, jossa Lanttu oli hereillä, mutta pysyi hallittuna. Silloin tajusin itsekin aina hyppypaikan ja pysyin paremmin mukana. Olisin kuitenkin saanut keskittyä vielä tien valintaan paremmin, sillä taisimme tulla ristikon hitusen sivulta keskikohdan sijasta.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimme vasemmassa kierroksessa kolmen kavaletin linjalle. Kavaletteja myös korotettiin kierrosten jälkeen ja lopulta korkein oli metrin. Tässä tehtävässä hevonen tuli tuoda hallitusti kavaletille, sillä välit olivat kohtuullisen lyhyet. Muutaman kierroksen jälkeen pääsin taas kiinni jujusta ja sain tuotua Lantun paremmin ensimmäiselle kavaletille. Opettaja huuteli pitämään pohkeet kiinni, jonka tajuamiseen meni taas pari kierrosta. Lanttu hyppäsi myös viimeisen esteen monesti vasenta reunaa hipoen, ja opettajan mukaan se haki sillä tavalla itselleen tilaa. Itseä vähän mietitytti, että hyppääköhän se kohta ollenkaan vai sujahtaa vain vasemmalta ohi. Rehti ruuna hyppäsi kuin hyppäsikin joka kerta, vaikka menikin reunaa viistäen yli. Eihän tästä hevosesta voinut kuin tykätä, ja lopulta sain hitusen ohjattua sitä paremmin esteen keskelle, johon oli hyvä lopettaa harjoitus. Tämän aikana oli myös kiva huomata, että tällaisella suoralla linjalla hyppyihin mukautuminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut kiinnittää teihin niin paljon huomioita kuin esimerkiksi radalla.


Seuraavaksi hyppäsimme oikeasta kierroksesta okserin ja pystyn muodostamaa sarjaa sekä samalla linjalla 24 metrin päässä olevaa porttia. Tulimme Lantun kanssa ensimmäiselle esteelle vähän reippaammin, mutta yritin silti ajatella pitäväni hevosta lyhyempänä. Ensimmäisellä kierroksella sarja ylittyi ihan ok kahdella askeleella, kuten oli toivottu, mutta pystyn jälkeen olimme linjalta vähän hukassa. En saanut suoristettua hevosta ajoissa, joten Lanttu meni rauhallisesti portin ohi oikealta. Toisella kierroksella noudatin opettajan komentoa ryhdistäytyä esteen jälkeen ja pitää hevonen pohkeilla suorassa. Sillä ja muilla kerroilla pääsimmekin tehtävän kaikkien esteiden yli. Tässä vaiheessa huomaan taas selvästi, kuinka en tajua ratsastaa esteiden välissä kovinkaan hyvin. Lanttu esimerkiksi kaipaisi tasapainottavia pidätteitä, mutta monesti jäin könöttämään ja annoin hevosen päättää vauhdin. Tällaisen huonon taktiikan tuloksena oli jälleen portin puomin taklausta alas, kun hyppypaikka ei ollut kaikista paras. Tarvitsisin vissiin jonkin kilometrin mittaisen linjan, että heräisin ja tajuaisin vaikuttaa hevoseen sen aikana.

Loppuun tulimme vielä neljän esteen radan. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa ja ylitettiin mökki. Se sujui ongelmitta. Kakkoselle eli portille pääsimme myös kohtuullisesti, mutta välin ratsastaminen tuotti taas vähän vaikeuksia, mutta onneksi opettaja oli huutelemassa ohjeita. Kolmossarja meni jälleen kahdella askeleella, mutta olisin saanut olla paremmin hypyissä mukana. Toisella kierroksella okseri olikin jo kivunnut metriin, mutta huomasin tämän onneksi vasta tunnin loputtua, kun olin jo jalkautunut maahan. Omassa istunnassa oli vielä paikattavaa, mutta pääsin omasta mielestäni hyppyihin kuitenkin kohtuullisesti mukaan. Käden paikkaa pitäisi vain miettiä tarkemmin ja sitä, että palautan sen ajoissa takaisin normaaliin paikkaan. Hypyt sinällään tuntuivat kuitenkin kivoilta, sillä Lanttu lähti ajattelemistani kohdista, jolloin tiesin valmistautua. Ihme kyllä en tällä isommallakaan okserilla esittänyt kovin pahasti liian aikaista suoristautumistani, jota tuppaan harrastamaan.

Tunnin loppukäynneissä tajusin, ettei minua ollut varsinaisesti pelottanut tunnin aikana, vaikka hyppäsinkin tämän korkuisia esteitä näin paljon ensimmäistä kertaa elämässäni. Pakko kyllä myöntää, että pari kertaa hieman jännitti, sillä tunnin pari muuta ratsua esitti vaikka millaisia kieltoja, mutta onneksi Lanttu piti päänsä kylmänä. Siinäkin vaiheessa, kun yksi ratsu pääsi kuskin putoamisen jälkeen irti ja veti kiitopukkilaukkaa kentällä, katseli Lanttu kaveriaan ja tyytyi vähän hörisemään. Aivan ihana hevonen, olenko vielä sanonut sitä? Opettajakin kehui Lanttua rehdiksi ja kuskiaan auttavaksi hevoseksi, josta olin täysin samaa mieltä. Tuumasinkin, että jos minulla olisi vain aikaa ja rahaa, ostaisin ratsun varmasti omakseni. Luulen, että sen kanssa kemiamme kohtaisivat, ja se opettaisi minua varmasti valtavasti esteillä vetämättä hernettä nokkaan joka mutkassa.

Itselle päällimmäisenä tunnista jäi mieleen käsien parempi myötäys ja palautus ajoissa takaisin paikalleen sekä edelleen pohkeiden työskentely sekä puolipidätteiden teko, jotta hevonen tulee energisesti, mutta sopivan lyhyenä. Estekipinä roihuaa kyllä melkoisesti ja olisi kiva päästä treenaamaan laukan säätelyä oikein kunnolla, jotta alkaisin hahmottaa paremmin oikeanlaista laukkaa esteiden mukaan. Toiseksi olisi hienoa päästä jumppasarjalle keskittymään myötäämiseen ja omaan istuntaan. Saa nähdä, mistä sitä seuraavaksi löytää itsensä hyppelemästä. Toivottavasti pian jostain ja yhtä mukavalla ratsulla kuin Lanttu.

Videosta (ja siitä saadusta kuvakaappauksesta) kiitos tuntia seuranneille!