Pollelista näyttikin, että hyvitystä viime kerran vaihdosta oli tulossa, sillä nimeni löytyi Peran kohdalta. Esteillähän minua arkailuttaa mennä sillä, mutta koulutunnilla ei juurikaan. Joskin yhteistyömme on aika tavoin enää unelmaa. Nykyisin saan Peran tekemään ihmeellisiä mutkitteluita ja pyöriskelyitä keskellä kenttää.
Treeninä oli etu- ja takaosakäännösten hyödyntäminen kulmissa sekä pohkeenväistöt. Välillä kuvittelin tekeväni käännöksiä oikein, mutta opettajalta tuli noottia, ettei nyt oikein suju. Jotenkin pohje ei mennyt toivotusti läpi ja käännökset olivat valjuja. Miksihän sitä jollain pollella (lue: Manta) osaa nämä hommat ja muilla (lue: loput pollet) ei sitten millään? Pitäisi vain olla tarkempi sen pohkeen kanssa ja etenkin tarkistaa, että se pyyntö menee läpi.
Pera onneksi liikkui ihan hyvin itsenäisesti. Oli mukava, kun ote hevoseen tuntui olevan ihan hyvä ja sain keskittyä etenkin oman istunnan pitämiseen ja jopa jarruttamiseen. Tosin vanha ongelmani suorista käsistä ja liian tiukoista ohjista on muuttunut siihen, että ohjani ovat liian löysät. Nykyisin vierastan liian tiukkaa tuntumaa ja pyrin enemmän toiseen suuntaan. Siitähän toki seuraa vaikeuksia, kuten toisestakin ääripäästä.
Tämän jälkeen siirryttiin pohkeenväistöön. Lyhyeltä sivulta lähdettiin keskihalkaisijalle, josta väistätettiin reunalle. Perahan otti pohkeen oikein oivallisesti vastaan ja väisti oikein hienosti. Kokeilin pari kertaa hyvin jyrkkääkin väistöä ja sehän onnistui. Parasta oli se, että hevonen pysyi suorana ja toimi pienillä pyynnöillä. Oma istunta oikein, kevyt pyyntö pohkeella ja tarvittaessa muistutusta ja sekin kevyesti. Tässä oli tunnin yksi hyvä onnistumisen elämys.
Kun keskeltä oli päästy sivuun ja toiseen päätyyn. Väistätettiin puolestaan seinää myöten. Tämä ei onnistunut. Alku meni hyvin, mutta jossain vaiheessa päästin Peran valumaan suoraksi ja sinne katosi väistökin. Yritin hillitä takaosaa ulkopohkeella ja keskittyä pitämään pään oikein, mutta ei. Jonnekin se vain katosi ja taas mentiin suoraan. Käynnissä tosin pohje meni läpi hyvin. Pitää siis oppia jättämään ravitreeni väliin, jos se menee höpöksi. Parempi tehdä käynnissä ja saada pyyntö läpi kuin ravailla harjoitukset ihan väärin.
Sitten laukassa vielä. Päätykaarteissa pyydettiin sisäpohkeella takaosaa vähän ulommas ja kun päästiin pitkälle sivulle, vastaavasti ulkopohkeella pyydettiin lievää väistämistä. Perahan meni upeasti! Pienillä pyynnöilä se väistätti laukassakin maltillisesti. Hienoa oli se, että tällä kertaa tunsin sen liikkeen istunnallani. Laukatessa oli taasen helppoa. Perahan meni kivasti ja sain rentoutua vain istumaan. Laukan rytmi löytyikin ja istuntani muisti jälleen, miten Peran kanssa se pyörii. Tuntui oikein mukavalta laukkailla pätkiä, kun polle pysyi hyppysissä, pyrki itse eteenpäin ja ennen kaikkea reagoi pieniin pyyntöihin.
Pera nostatti taas alkutunnin vaikeiluista huolimatta pisteitään. Eihän se kyllä ole juuri kärkisijoilta pudonnut, mutta yhteisen sävelen hakeminen vain turhauttaa välillä. Ajattelin kuitenkin alkaa viritellä melodioita kohdille ja saada sen estetunnilla toimimaan jälleen ajatukseni jatkona. Ne kokemukset Peran kanssa ovat olleet huippuja enkä hevillä ajatellut niistä kokonaan luopua.
