Dramaattinen otsikko, tunti ei ehkä ihan ollut tuollainen kuitenkaan. Sainpa taas Hilanterin <3 Kävin tosiaan ekstratunnin palkkapäivän kunniaksi näin lauantaina aikuis-C:llä. Oli kyllä outoa käydä tallilla niin, että tullessa oli valoisaa ja lähtiessä valot vasta syttyivät.
Sain laittaa Hiltsun tunnille ja voi, kuinka suloinen se olikaan! Pää nuokkui hieman, kun harjailin sitä ja pakkohan sitä oli koko ajan olla silittelemässä ja lepertelemässä. Omaan talliini ottaisin kyllä Hiltsun empimättä. Siinä on polle minun makuuni.
Tunnilla meidän yhteistyömme oli vain unelmaa. Tunnin alku meni ihan kivasti. Vetreytimme polleja loivalla kiemurauralla, jota tietenkin tehtiin pitkän sivun myötäisesti. Tätä ennen oli testattu käynnit ja pysähdykset. Sujuihan ne, suunnilleen.
Tunnin varsinaisena treeninä olivat siirtymiset. Uralle oli pistetty pitkille sivuille tötsiä, joiden mukaan piti siirtyä käyntiin, raviin tai pysähtyä. Hiltsu teki kuin unelma siirtymiset raviin ja käyntiin, mutta pysähtyminen oli vaikeaa. Opettaja ohjeisti, että Hiltsu kulkee etupainotteisesti, joten ennen pysähdystä, minun piti saada Hiltsun painoa siirrettyä takajaloille. Pariin kertaan pysähdys menikin ihan nappiin, useimmat kerrat valuivat sellaiseksi tepasteluksi. Ohjeet: hieman itseä taakse, jotta paino siirtyisi sitä myöten pollellakin.
Sitten siirryttiinkin ravi-laukkavaihteluihin ja siitähän ne vaikeudet alkoivat. Suoralla laukka nousi kyllä, mutta toisella pitkällä sivulla piti pudottaa raville, nostaa uusi laukka ja tehdä keskiympyrä. Ei toivoa, meillä meni kinasteluksi siitä, mihin suuntaan mennään ja missä askellajissa. Pyörin sitten ravissa minisiksakvoltteja, välissä pätkä käyntiä, sitten pari seisautusta ja taas tapellen matkaan. En yksinkertaisesti saanut Hiltsua pysymään suorassa ja myöhemmin selvisi, että se on kuin onkin herkkä istunnalle. Sitten ymmärsin aika täydellisesti sen, miksi emme olleet yhtään samalla aaltopituudella. Istuntani oli varmasti ihan missä sattuu, joten Hiltsu myös näytti sen, että nyt kyllä teet ihan kaiken väärin.
Mutta pollehan on edelleen paras, mitä nyt kuski ei vain osaa. Vaikka tunnilla ehtikin moneen kertaan kinastella Hiltsun kanssa, on tämä sen luonteenpiirteenä silti hyvä. Se, että hevosella on oma tahto ja mielipide, tuo haastetta. Eikä se Hilanterilla edes mene yli. Se toimii kuin unelma silloin, kun ratsastaja osaa myös. Olen sen kokenut kyllä aikonani ja siihen alan taas tähdätä.
