Estetunti takana. Minulle oli ensin merkattu Eetu, mutta toinen ratsastaja oli halunnut vaihtaa Hessun itseltä pois ja minä reppana satuin vaihtokohteeksi. Ennen tuntia harmittelin kyllä, koska olisin kovin mielelläni hypännyt Eetulla, mutta tuntipa osoittautuikin oikein kivaksi.
Hessu oli jo valmiiksi aikaisemmalla tunnilla, joten ehkä se oli sielläkin vetreytynyt. Alkutunnista se kulki jo normaalia reippaammin ja ravitkin sujuivat siedettävästi. Laukkalämmittely toi suuren yllätyksen: laukka nousi pienestä pyynnöstä ilman hidastelutepastelua ja mikä parasta, hevonen liikutti itseään! Tuntia oli takana ehkä vartti tai enemmän ja olin jo valmis sanomaan, että ihan sama, miten lopputunti menisi, olisi minun palkkioni jo tässä.
Ensimmäiseksi otettiin puomitunnilta tuttua tiukkaa kääntämistreeniä. Eli pitkän sivun suuntaisesti tultiin ja hypättiin este suoraan. Se sijaitsi saman sivun vierellä kuitenkin niin, että siitä mahtui maneesin seinän välistä kiertämään. Siitä siis hypättiin yli ja ohjattiin tiukasti vasemmalle ja siitä toiseen suuntaan samanlainen este ja tiukasti oikealle. Höpöksihän tämä meni useimmat hypyt. Kääntyi kyllä, mutta laukka putosi pois. Jotenkin itseäkin hirvitti kääntää niin tiukasti, joten kait pollekin tuumasi, että ehei, en tee. Tosin viimeisellä yrityskerralla laukka melkein pysyi ensimmäisessä hypyssä ja toisessa pysyi. Ei sulavasti, mutta hyvällä yrityksillä.
Tämän jälkeen treenattiinkin vaihteeksi laukan hallintaa. Kaksi kavalettia, joiden väliin piti mahduttaa kolmisen askelta. Ensimmäinen kerta meni neljällä, muut kolmella. Sitten taas kaksi kavalettiä, laukkamäärä neljä. Onnistui. Sitten kolme kavalettiä samoilla laukkamäärillä ja sekin toimi. Hessu kulki oikein kivasti, ei paljoa tarvinnut kannustusta ja myös hypyt olivat kivoja. Voisinpa hypätä toisenkin kerran Hessulla!
Sitten rataan. Ensin tämä kolmen kavaletin sarja ja siitä tuolle aiemmin mainitulle kahden esteen suoralle. Siitä lävistäjää myöten toisen suoran esteen kautta kavalettijono toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kerralla ohjasin ihan höpösti kavaletille ja tulinkin hypänneeksi pystyesteen, hups. En vain enää tohtinut kiskaista Hessua suunnasta pois, koska silloin se olisi kompuroinut itsensä kavalettiin. Toisella yrittämällä lähtikin oikein ja kavaletti sujui kohtalaisesti. Kahden esteen suora meni myös, mutta laukka ei ollut enää kovin sulavaa. Sitten homma lässähtikin. Lävistäjän kautta hypätty este meni huonosti, jolloin kavalettijonolle tulo oli surkuhupaisa. Ei sulavaa laukkaa nähnytkään. Toisella yrittämällä meni siedettävämmin, mutta ei hyvin. Ongelma: en tajua vaatia kerralla ennen radalle lähtöä oikeaa laukkatempoa, jotta olisi varaa pidättääkin. Nyt lähden laahaten ja se kostautuu.
Sain vielä tunnin lopuksi ottaa tuon kolmen kavaletin jonon uusiksi. Nyt kunnon laukkatsemppi ja mitäs kummaa, hommahan sujui todella hienosti! Neljä ja kolme napsahti laukka-askelmääriksi, kuten pitikin. Hitsit, Hessu on kyllä huippu heti, kun kuskikin vähän osaa.
Tunnista jäi siis kaiken kaikkiaan oikein positiivinen fiilis. Tunsin, että tein muutamia kertoja oikein ja hevonenkin oli yhteistyöhaluinen. Koulutunneilla meillä Hessun kanssa ei toistaiseksi pelaa kemiat yhteen, mutta esteillä saattaisi toimiakin. Mieluusti kyllä kokeilen toisenkin kerran.
