Olipa mukava päästä joulutauon jälkeen ratsastamaan. Uudenvuodenaattonakin oli onneksi tunti ja mikä vielä mukavampaa, opettajana tallin toinen. Tuuli oli puuskuttanut koko päivän ihan uskomattomasti ja siksipä tunnille valikoitiinkin ne pollet, jotka eivät hyppäisi heti nahoistaan tuuleen tuivertaessa. Minulle sattui Eetu, huippua! Tosin ennen tuntia luulin, että Eetu lähtisi samantien käsistäni, mutta ehei. Pari kertaa se säikähti, mutta hyvin maltillisesti ja matka jatkui ongelmitta.
Koska tunteja oli yhdistelty, koostui päivän ensimmäinen ja samalla viimeinen tunti jatkolaisista aina A-tason ratsastajiin. Siksipä treeninä ei ollut kaikkein hankalin asia, mutta silti sellainen, josta sekä aloittelijat että edistyneet saivat antia.
Treeninä oli kulmien ratsastaminen huolellisesti. Eli ensin käynnissä nurkkaan, seis, asetus ja pyyntö eteenpäin. Eetulla oli ensin hankaluuksia stopata kulmaan ja se olisi mielellään tepastellut sen vinosti. Malttoi onneksi kuunnella ja hyvinhän se eteni. Eli tässä periaatteessa sai käyttää takaosakäännöksen tyylistä ratkaisua. Ilman stoppiakin homma toimi ihan kivasti samoin kuin ravissa, kunhan maltoin hidastaa vauhtia ja pyytää oikein.
Tunnilla tuli olo, että voisi todellakin seuraavassa tuntivaihdoksessa siirtyä takaisin viikonloppuopettajan tunneille. Tekisi hyvää vaihteeksi olla hänen opissa, sillä opettajat kiinnittävät huomiota eri asioihin ja tästä opettajasta tykkään erityisesti hyvin selkeiden neuvojen ja tunnin loppupalautteen takia. Lisäksi opettaja tuntee tallin heposet ja pystyy antamaan erityisiä täsmävinkkejä. Eetun kohdalla tämä vinkki selvitti käsittämättömän paljon: Eetu hermostuu, jos sitä yrittää ohjata pääpaino ohjaksissa. Oikein hävetti, kun tajusin ne parin tunnin kaahaukset ja sen, kuinka yritin hallita sitä ihan liikaa ohjilla. Ei ihme, ettei se vastannut pyyntöihin, kun se tottelee paremmin pohjetta kuin ohjaa.
Tämä neuvo tulikin hyödyksi. Ratsastin opettajan neuvosta aika rennoin ohjin ja kas kummaa, Eetu rentoutui silmissä. Se sai mennä pidemmällä kaulalla ja teki töitä mainiosti. Samalla sain keskittyä siihen, mitä se istunnalla jarruttaminen ja pohkeella pyytäminen taas olikaan. Palkinnoksi tuli oikein hyviä kulmia, joissa poni pysyi rauhallisena ja teki töitä. Hieno Eetu!
Tunnin lopuksi laukkailtiin ja niissäkin pyrittiin huomioimaan kulmat mahdollisimman tarkasti. En voi sanoiksi tätä pistää, mutta se laukkakerta Eetun kanssa oli U-P-E-A! Oikeasti, minun tarvitsi vain istua rennosti, pyydellä hyvin kevyesti ja laukat kulmineen menivät erinomaisesti. Volteille pääsi kevyesti, ne pysyivät kasassa ja matka jatkui. En todellakaan muista, milloin minulla olisi ollut niin vaivaton laukkakerta. Pariin otteeseen kehotin ponia tehokkaampaan laukkaan ja sehän totteli. Loppuajan sain vain istua satulassa, katsella välillä muita ja nauttia siitä, kuinka minun ja ponin yhteistyö pelasi. Siitä jäi kyllä aivan käsittämättömän hyvä fiilis!
Eetu on kiva poni. En edes tunne kokoeroamme ja olen mieltynyt siihen. On kiva oppia ponin omia piirteitä, jottei omalla osaamattomuudella ala kuvitella, ettei se vain halua totella. Seuraava tuntivaihto lienee edessä tuossa kesällä. Silloin pitää olla terävänä kärkkymässä sopivaa tuntia ja siirtyä jälleen viikonloppuratsastajaksi.
