Ei ihan askel, vaihto, hyppy -meininkiä, mutta lähelle. Estetunti siis, jes! Opettaja ilmeisesti halusi vähän pedata varman päälle ja pisti minulle Hervan Pokun polleksi. Onhan Poku hivenen rauhallisempi ja teknisesti osaava estepolle, joten mikäpäs siinä. Tällä kertaa pysyinkin onnellisesti selässä, ehkä maistelin riittävästi nöyryyttä taas hetkeksi.
Minun ja herran ongelma on vain se ikuisuuspulma nimeltä kääntäminen. En oikein tiedä, mikä meidän kommunikaatiossa on vinksallaan, mutta jokin pahemman kerran. Poku tykkää puskea menemään oman mielensä mukaan ja minulla on täysi työ uskotella sille, että minä määrään nyt.
Pääteemana olivat laukanvaihdot. Nämä olisi kiva tosiaan oppia, esteradalla säästyisi, kun saisi vaihdettua laukat kohdilleen suoraan oikeassa askellajissa eikä ravin kautta. Alussa tosin testailtiin jälleen, miten jarrut ja kaasut toimivat. Poku ei ollut pahemmin tervassa, joskaan ei intoillutkaan. Sain kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen irti toivotut pidemmät laukka-askeleet ja samoin lyhennetyt. Pulmana oli vain se, että lyhennyksissä päästin Pokun pariin kertaan raville. Ei näin, mutta ensi kerralla paremmin.
Laukanvaihtoja lähdettiin treenaamaan hyvin järkiperäisellä tavalla, jossa opettajan mukaan heppa itsekin huomaa, että nyt on parempi vaihtaa. Kavaletille suunnasta riippuen oikeassa tai vasemmassa laukassa ja käännös oli aina vastakkaiseen, jolloin vaihto tuli tehdä. Pari ensimmäistä kertaa meni vähän höpöksi eli ravin kautta, mutta sitten alkoi toimia. Epäilenpä tosin hieman, että polle vaihteli hommat ihan itse minusta piittaamatta. :)
Tämän jälkeen siirryttiinkin kavaletin ja kahden esteen hyppelyyn, jossa taas tarvittiin vaihtoja. Ensimmäisenä tultiin luontevasti oikeaa laukkaa pystylle. Siitä suunta jatkui vasemmalle eli laukkaa vaihtoon. Siitä kavaletille ja taas suuntaa niin, että laukka piti laittaa vaihtoon. Siitä puolestaan pystylle kahteen otteeseen eri suunnista, jotta laukka vaihtui. Meillä meni Pokun kanssa oikein mainiosti! Kiitän tästä edelleen enemmän heppaa kuin itseäni. Muutamissa kohden kyllä annoin mielestäni selvät ohjeet siitä, että nyt mennään tuohon suuntaan. Poku totteli muitta mutkissa. Neuvona olikin, että reipas vauhti on tarpeen. Silloin hevonenkin tsemppaa vaihtaakseen laukat kohdilleen.
Tunti meni ihan kivasti. Poku innostui esteistä ja otti niille tultaessa tutut pidemmät laukat ja hyppäsi moitteetta. Mutta. Kuskia pelotti. Ainakin hivenen. Vissiin viime torstain mätkähdykset olivat hyvin tuoreessa muistissa ja vauhdikkaat laukat esteelle laittoivat muutamia pelkoajatuksia pyörähtämään päässä. Onneksi Poku ei jaksannut noteerata tätä ja suoritti hommat täysin pistein kotiin. Toivottavasti tämä pieni pelko hälvenee sopivasti. Niin, että jatkossa kiinnitän huomiota enemmän tuollaiseen, mutten kuitenkaan hysteerisesti. Poku olisi muuten kiva estepolle, kunhan saisimme kääntymisongelman ratkottua. Siihen myös tähdäten.
