perjantai 17. maaliskuuta 2017

Aika tarkkaa, mutta epätasaista

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeniaiheena oli K.N. Specialin harjoittelu muutaman ohjelmasta otetun tehtävän merkeissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi, laukan otimme pääty-ympyröille. Hilima oli jotenkin levoton, epätasainen ja pyrki kaatumaan sisälle molemmissa kierroksissa. Yritin pehmitellä ja tasoitella Hilimaa, mutta en oikein saanut sitä kuulolle. En tiedä, mikä Hiliman oli virittänyt moiselle tuulelle, mutta en muista pitkään hetkeen menneeni sillä tällaisilla lähtökohdilla.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja käännyimme vasemmalle, jonka jälkeen ratsastimme loivan kiemuran. Toisen suunnan loivan kiemuran ratsastimme pyöräyttämällä oikeassa kierroksessa lyhyen sivun keskelle kymmenen metrin voltin, jonka jälkeen ratsastettiin loiva kiemura. Tällä tehtävällä hyvää oli se, kuinka tarkasti sain ratsastettua tiet. Osuimme keskihalkaisijalle, loiville kiemuroille sekä kymmenen metrin voltille oikein asiallisesti. Hilima ravasi hieman epätasaisesti, mutta hetkittäin se antoi vähän periksi ja rentoutui. Olisin kaivannut siihen tasaisuutta enemmän, mutta en osannut ratkaista tilannetta. Jos ratsastin pohkeella, tulkitsi Hilima sen vain kiihdyttäväksi avuksi. Jos taas yritin tehdä ohjilla tasapainottavia pidätteitä, reagoi Hilima töksäyttelemällä askeltaan. Ei kovin sujuvaa liikkeen puolesta, mutta kohtalaista kuitenkin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ravissa lävistäjälle, jossa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Loppulävistäjä jatkettiin ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytimme kymmenen metrin voltin ja käyntiin siirryimme pitkän sivun alussa. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin kuulematta, että lävistäjälle piti tehdä käyntisiirtyminen. Se siis jäi tekemättä, hups. Kymmenen metrin voltille olisi pitänyt lähteä kääntämään aiemmin kuin mitä ensin tajusin. Käyntisiirtyminen pitkällä sivulla tuli pahasti kättä vasten, kun Hilima jäi jurnuttamaan vastaan. Toisella kierroksella muistin jo tehtävän. Kolmen askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä tuli edelleen kättä vasten, mutta ei niin pahasti. Kymmenen metrin voltti meni nyt tieltään hyvin, mutta en saanut houkuteltua Hilimaa asettumaan aivan rehellisesti. Pitkän sivun alkuun tehty toinen käyntisiirtyminen oli samanlainen kuin lävistäjällä eli vähän kättä vasten.

Sitten teimme ravista laukannoston I:stä ja jatkoimme pätkän suoraan ennen uralle siirtymistä. Sen jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän tavoitteena siirtyä lopussa mahdollisimman pian käyntiin. Laukannosto I:stä onnistui hyvin, ja pääsimme toivotusti muutaman askeleen suoraan. Pääty-ympyrällä Hilima pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi, jolloin emme päässeet ympyrää aivan reunoja myöten. Lävistäjällä laukka putosi jo puolivälissä pois. Saimme tehdä heti perään pelkkiä laukkalävistäjiä kääntyen aina lävistäjän lopussa takaisin kuviolle. Hilima pudotteli pari kertaa vielä liian aikaisin raville, kunnes saimme vasemman laukan lävistäjällä asiallisemman suorituksen.

Oikean laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Oikeassakin laukassa Hilima punki sisälle, mutta sain korjattua sitä hieman. Laukkalävistäjällä Hilimalla puolestaan ampaisi menemään. En tiedä, minkä vinkeen se sai päähänsä, mutta niin se vain viipotti lävistäjän pudottaen liian aikaisin holtittomalle raville. Saimmekin tulla tehtävän pelkkää laukkalävistäjää treenaten. Hilima lähti jokaisella yrityksellä kiihdyttämään lävistäjällä. Lopulta tajusin tavallaan antaa Hiliman laukata ja olla pusertumatta siihen kiinni, samalla kuitenkin vähän ohjilla pidättäen. Tällä kikkailulla saimme Hiliman kanssa lopulta lävistäjän, joka ei ollut ihan niin holtiton. Sen ansiosta pääsimme myös lähemmäs lävistäjän loppua eikä laukan jälkeinen ravikaan ollut ihan kamalaa kipittämistä.

Siihen päättyivät tunnin treenit, ja keventelimme vielä omaan tahtiimme loppuravit. Annoin Hiliman venyttää eteen ja alas huolehtien samalla, ettei se lähtenyt kipittämään. Hilima malttoikin tässä vaiheessa ihan hyvin, kaipa se oli saanut purkaa enimmät virtapiikkinsä. Tunti oli hieman epätasainen, ja Hilima tuntui ihmeellisen kovalta molemmissa kierroksissa. Hetkittäin sain sen vähän pehmeämmäksi ja notkeammaksi, mutta toisessa hetkessä se olikin taas palautunut vähän jäykemmäksi. Kivaa oli kuitenkin se, että uskalsin silti ratsastaa ja vaikuttaa, vaikka välillä meno olikin kipittävää ja jännittynyttä. Olisin silti halunnut keksiä, mistä Hilimalla tuuli, kun se tuntui pitkästä aikaa näin erilaiselta. Se ei selvinnyt, mutta siitä huolimatta selvisimme tunnin tehtävistä ihan kunnialla.