Keskiviikon koulutunnille sain Lennin, joten luvassa oli jälleen ruunalle sopivan tuntuman hakemista. Lennin kanssa olen kokeillut tavallista tuntumaani soveltaen sekä tuntuman jättämistä liki kokonaan pois. Ensimmäinen vaihtoehto sai Lennin levottomaksi edestä. Toinen vaihtoehto piti ruunan kohtuullisen tyytyväisenä, mutta kuskin hukassa. Kahdeksan ratsukon tunnilla treenasimme pohkeenväistöjä, kolmikaarista kiemurauraa, ympyröitä ja siirtymisiä.
Pohkeenväistöt teimme käynnissä noin puolikkaan pitkän sivun verran. Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ravissa tehden suoristuskohtiin siirtymiset ensin käyntiin. Sitten tulimme kiemurauralle laukassa ja teimme ensimmäisessä suorituksessa siirtymisen raviin ja toisessa siirtymisen käyntiin, josta nostettiin taas laukka. Ympyröitä pyöräyttelimme väistöosuuksien alkuun ja loppuun.
Pohkeenväistöt oikealle olivat Lennille hankalampia. Muutenkin väistöissä se tahtoi jännittyä ja vastustella sekä yrittää pullahtaa lavan kautta karkuun. Kun nappasin lavan haltuun ja tukin pakoreitin, turhautti Lenniä selvästi. Yritin tehdä väistöt rauhassa ja rennosti, jotta kaikki herneet eivät menisi Lennin turpaan, ainakaan kerralla. Väistöt olivat aika levottomia ja epätasaisia, mutta saimme molempiin suuntiin pari rennompaakin yritystä. Opettajan ohjeiden mukaan koetin olla mahdollisimman rento ja antaa Lennin tehdä väistöt rauhassa. Yritin noudattaa vinkkejä, mutta kunnon zen-fiilistä en saanut itseeni enkä Lenniin. Niinpä väistöt menivät pääosin takkuisesti, ja meitä molempia Lennin kanssa turhautti paikoin selvästi. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain kontrolloitua väistön vastakkaista puolta paremmin.
Kolmikaarisella kiemurauralla meno oli edelleen epätasaista. Opettaja muistutteli käyttämään ulkoapuja kunnolla ja antamaan tilaa sisältä. Lenni ei tahtonut tasoittua eikä hyväksyä mitään ehdottamaani tuntumaa. Paitsi sen, jossa ei ollut tuntumaa ollenkaan. Yritin haeskella ja selvitellä, miten saisin pidettyä ohjat käsissä siten, että Lenni hyväksyisi tuntuman ja vähän rauhoittuisi päästään. En valaistunut tässä, mutta yritin kohtuullisen sinnikkäästi. Yritin myös tavallista enemmän ratsastaa pohkeilla, mutta kaiketi käteni jäivät liian paikoilleen ja hitaiksi. Muut kiemurauran haasteet olivat siirtymisissä. Ne pääsivät venymään, kun en saanut valmisteltua niitä kunnolla. Suurin osa keskittymisestäni meni levottoman Lennin ihmettelyyn.
Tunnin helpoimmat hetket sattuivat muutamaan laukkapätkään. Niissä Lenni oli edestä tasaisempi, vaikka ehti toki herneilläkin. Laukassa sain paremmin ulkoavut käyttöön, mikä varmasti tasoitti menoa. Hetkittäin Lenni oli lyhyen pätkän ajan rento ja rauhallinen, jolloin se tuntui mukavalta. Seuraavassa hetkessä se olikin taas jännittynyt ja yritti lisätä vauhtia. Kaahaamiseksi se ei mennyt, mutta Lenni tuntui tavallista hätäisemmältä. Opettajakin kommentoi samaa tunnin lopuksi. Olisipa jännä tietää, miksi Lenni malttaa hieman paremmin käynnissä ja laukassa, mutta ei ravissa. Kenties saan istuttua niissä vakaammin kuin ravissa. Kun sitten perunasäkkeilen ravissa, on sekä istuntani että tuntumani epävakaa. Siinä on kyllä ihan hyväksyttävä syy hevosen herneilyyn. Nyt täytyy alkaa tuntuman lisäksi keskittyä siihen, että istun mahdollisimman hiljaa ravissakin.
Tunti meni kyllä aika tavalla penkin alle. Minun ja Lennin välinen kielimuuri aiheutti sellaisia väärinymmärryksiä, että herneitä sinkoili sinne ja tänne. Osa niistä sujahti myös omaan nenääni. Lenni on herkkä jätkä, mutta joskus toivoisin siltä vähän ymmärrystä. Vaan samalla se on hyvä, joskin armoton opettaja. Minä vain tarvitsisin aika monta tukiopetustuntia ennen kuin oppisin edes yhteisen kielen alkeet Lennin kanssa.
