tiistai 29. syyskuuta 2015

Käikky kekkuloi

Tiistain Tallinmäen tunnilla pääsimme Jetin kanssa tahkoamaan sekä koulua että kavaletteja, hyvä yhdistelmä. Ratsukoita oli viisi. Koulupuolen treeniaiheina olivat pohkeenväistöt sekä askeleen pidennykset ja lyhennykset. Kavaleteilla puolestaan tulimme kahden esteen suoraa linjaa sekä lävistäjällä ollutta puomin ja esteen suoraan linjaa jatkaen siitä vielä kulmassa ympyrällä olleen kavaletin yli. Tällä kertaa olin ottanut tunnille Käikyn, sillä ratsuni oli pitkästä aikaa rasittavan kyttäävällä tuulella. Kentän toinen pääty oli erityisen hui. Sinne ei voinut mennä koko tunnin aikana vasemmassa kierroksessa ilman, että Jetti joko jännittyi hiiteen ja punki kunnolla tai peräti otti parit käännähdykset ja yritykset paeta paikalta. Enpähän ainakaan päässyt torkkumaan tällä tunnilla.

Pohkeenväistöt teimme pitkällä sivulla uralta keskemmäs ja suorituksen kautta takaisin uralle palaten. Pitkän sivun alkuun ja loppuun pyöräytimme voltit. Toisella pitkällä sivulla teimme ensin parit siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin, kunnes vaihdoimme ne ravin pidentämiseen ja lyhentämiseen. Pohkeenväistöt olivat ihan ok, vaikka olisin tahtonut ne paremmiksi. Sorruin vähän punkemaan liikaa, jolloin osa väistöistä oli aika jännittyneitä. Väistöissä vasemmalle sain lisäksi olla tarkka, ettei Jetin takaosa lähtenyt johtamaan. Hyvää väistöissä oli se, että parhaimmillaan tahti säilyi niissä mukavasti. Ennen ja jälkeen väistöjen pyöräytetyt voltit unohtuivat minulta paikoin. Ne, jotka muistin tehdä, menivät vähän puolihuolimattomasti. Minulla tuppasi olemaan kiire jo toiselle pitkälle sivulle. Sinne tehdyt siirtymät sekä askeleen pidennykset ja lyhennykset sujuivat ihan kivasti. Jetti vastasi molempiin ihan hyvin, mutta kuten aina, olivat lyhennykset helpompia. 

Kavalettitehtävillä tulimme ensin suoraa linjaa seitsemällä ja sitten kuudella askeleella. Menomme oli sangen epätasaista, esitimmepä välin kertaalleen kahdeksallakin askeleella. Jetti oli omissa maailmoissaan enkä saanut sitä oikein keskittymään. Kun tulimme tehtävää vasemmassa kierroksessa, jouduimme tulemaan sen kamalan päädyn kautta. Tämähän sekoitti Jetin maailman, jolloin se esitti linjalle parit omat syöksähdykset. Kehtasipa se kertaalleen toisen esteen jälkeen yrittää rytyyttää kiskomalla päätään alas ja ottamalla minipompun. Hoh! Kontrolli toisessa päädyssä oli lahjakkaasti hukassa. Lopulta tulin suoran linjan tehtävän kertaalleen vielä lyhyemmässä laukassa. Ratsastin jokaisen askeleen keskittyneesti jo ennen kuin olimme pelottavassa päädyssä. Jetti yritti tollotella, mutta sain pidettyä sen kuulolla ja saimme tultua linjan kertaalleen ihan hallitusti.

Toisena kavalettitehtävänä pyöräytimme pelottavan päädyn kulmaan ympyrän puomin yli ja tulimme puomin ja pystyn kolmen askeleen linjan. Siitä jatkoimme vielä toisessa kulmassa olleen kavaletin yli ympyrällä. Jetti tietysti yritti koikkelehtia pelottavassa päädyssä, jolloin meno ei ollut sujuvaa. Kun saimme tehtyä ensimmäisen ympyrän, yritti Jetti karata pikaisesti suoran linjan läpi ja taas sen jälkeen nykiä itseään omille teilleen. Sain kuitenkin jotenkin napattua sen kiinni ja jatkettua kavaletille. Toinen kierros meni jo vähän hallitummin, mutta se oli kaukana rennosta. Voi Käikkyä!

Loppuraveissa yritin vielä siedättää Jettiä pelottavaan päätyyn menemällä ensin sen kauempaa ja hiljalleen aina vähän lähempää. Oikeassa kierroksessa Jetti kesti päädyn kamaluudet, mutta vasemmassa kierroksessa se ei vieläkään antanut periksi. Olipahan taas tunti, jolla sai venytellä pinnaa ja yrittää ymmärtää pientä, viatonta ruunaressukkaa. Opettajakin totesi, että 15-vuotiaan sijasta Jetti vaikutti käyttäytymiseltään enemmän 5-vuotiaalta. Ehkä Jetillä on mennyt laskut sekaisin tai sitten se ei vain osaa laskea viittä pidemmälle. Tai sitten sillä vain on niitä virtapiikkejä aiheuttavaa syksyä rinnassa. Oli mikä oli, en nynnynä osaa juuri arvostaa tällaisia tempauksia. Vaan tuleepahan siedätyshoitoa siihenkin pulmaan. Ehkä täytyy vain yrittää iloita siitä, että Jetti menee edes hetkittäin reippaasti eteenpäin. Vielä kun ne hetket olisivat minun valitsemiani.