Rauhassa hyviin suorituksiin

Sunnuntaina menin Tallinmäen estetunnille Jetin kanssa ajatuksella, että tänään saisin luvan ratsastaa kunnolla. Olihan alla kuitenkin hyvin tuttu ratsu, jonka kanssa olen tehnyt töitä paljon. Yritin silti olla luomatta liikoja paineita, sillä niiden alla yleensä alan vain säheltää. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja pääsimme tekemään samoja juttuja kuin mitä esteryhmä oli edellispäivänä tehnyt. Minullahan ne tehtävät jäivät sillä kertaa valtaosin tekemättä, joten ne olivat minulle pitkälti uusia.

Alkuverryttelyssä olin taas riittävän tomerana liikkeellä. Tein muutamia siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin sekä temponvaihteluita. Jetti oli kohtuullisesti hereillä, joten yritin olla säätämättä liikaa. Verryttelytehtävänä tulimme kahden puomin suoraa linjaa. Puomien välissä tehtiin siirtymä käyntiin, jonka jälkeen palattiin takaisin raviin. Toisesta suunnasta tehtynä käyntisiirtymän jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin toisen puomin yli. Siirtymät ravista käyntiin ja takaisin onnistuivat mukavasti. Laukannostot käynnistä olivat ensin nihkeitä, kunnes sain Jetin hereille. Sen jälkeen homma toimi mukavasti. Laukkakin rullasi, kunhan ensin vähän virittelin ratsua.

Ennen rataa tulimme sen osia omina tehtävinään. Mukaan mahtui niin suoraa linjaa, puomin, esteen ja kavaletin jumppasarjaa kuin kahden askeleen sarjaa. Suoraa linjaa tulimme kuudella askeleella. Jetti olisi tullut sen ilmaiseksi kuudella, mutta jostain syystä varmistelin liikaa. Niinpä tulimme vähän lähelle toista estettä. Saimme uusia tämän tehtävän vielä ylimääräisen kerran, jotta osaisin tulla sen rennosti ja rauhassa. Onnistuinkin ratsastamaan sen siten, ja Jetti meni sen mainiosti. Jumppasarja ja kahden askeleen sarja sujuivat peruslaukalla asiallisesti. Itselle haastavaa oli muistaa jumppasarjan jatkuneen vielä esteen jälkeen kavaletilla. Yhden könöttämisen jälkeen muistin ryhdistäytyä ja olla valmiina vielä kavaletin ylittämiseen. Laukat eivät aina vaihtuneet tehtävissä, mutta Jetti korjasi ne mukavasti lennosta.

Oikeassa maailmassa ei ollut ihan
näin ahdasta.

Sitten tulimme radan kahdesti. Varsinaisia esteitä radalla olivat numerot 2a, 5a ja 4. Ratapiirroksen harmaa viiva merkitsee puomia,  ja muut viivat ovat puolestaan kavaletteja. Ensimmäinen kierros tultiin esteiden osalta noin 60 sentissä, toinen kierros 80 sentissä. Molemmilla kierroksilla radan aloittanut ja lopettanut kavaletti oli ehkä vaikein osuus. Jotenkin vauhti sammui, ja tie oli mitä sattuu. Sen sijaan sarja 2a–2b sekä maapuomilla varustettu jumppasarja 5a–5b menivät ihan mukavasti. Suora linja esteillä 3–4 meni toisella yrittämällä hyvin. Ensimmäisellä kerralla hätäilin liikaa, jolloin viisi askelta kävi vähän ahtaaksi. Kokonaisuudessaan olen molempiin ratoihin tyytyväinen. Meno oli varmaa ja kuitenkin aika tasaista. Mitään suurempia kommelluksia ei sattunut, ja hyppääminen oli taas kerran yksinkertaisesti kivaa.


Tunnin keskeisimmät opit olivat vanhat tutut: muista olla rauhassa äläkä säädä turhaan. Satuin tällä tunnilla kiinnittämään huomiota katseeseeni, joka pysyi ainakin molemmilla radoilla pääosin mukavasti eteenpäin. Sain yllättävän luontevasti katsottua oikeaan suuntaan, mikä auttoi ponnistuspaikkojen näkemisessä. Suora linjakin meni heti paremmin, kun katsoin sen yli enkä jäänyt tuijottelemaan esteitä tai maata laukka-askelia mittaillen. On tosi kiva huomata, kuinka jotkin aiemmin treeniä vaatineet asiat saattavatkin mennä melkein itsestään paremmin. Eipähän voi sanoa, että jokainen asia menisi joka kerta pieleen. Jetti oli tänään taas mukava hyppykaveri. Tällaista sen pitääkin olla. Ei tietoakaan jännityksestä, vaan mukavaa menoa!