Esteleirin 4. tunti: Stigu rocks!

Tiistai oli erityisen ihana leiripäivä, sillä päivän toisellakin tunnilla oli hyppäämistä. Ratsukseni olin toivonut kaikessa optimistisuudessani Stigua, ja toive meni läpi. Vähän mietin, kerjäsinkö verta nenästä hinkumalla uudelleen samalla ratsulla hyppäämään. Toisaalta en sitten halunnut ottaa pahan mielen tuntia, joten annoin opettajien päättää. Stiguhan sieltä tuli, ja hyrisin tyytyväisyydestä. Jostain syystä emme hypänneet vieläkään kentällä, vaan menimme ensimmäistä kertaa tallin viereisessä puolikkaassa Ypäjä-hallissa (koko 24 x 100 m).

Aluksi ravailimme itsenäisesti pyöritellen isoja ympyröitä ja erikokoisia kaarteita. Stigu vähän yritti kipittää, mutta otti pidätteet ihan asiallisesti vastaan. Käytin välillä kevyttä istuntaa, jotta saisin kroppani taas lämmiteltyä siihen. Huomasin palatessani kevyeen raviin, että ylävartaloni meni tahtomattanikin vähän suoremmaksi. Ihmeen hyvin kuitenkin sain muistuteltua itseäni pitämään polvet irti satulasta ja keskityin siihen, että pohkeeni pysyivät tuntumalla. Sitten aloimme tulla vasemmassa kierroksessa kavaletin (ratapiirroksen ylempi harmaa viiva) ympyrällä kevyessä ravissa. Sen jälkeen nostettiin laukka ja jäätiin kevyeen istuntaan ja laukattiin pääty-ympyrä, jonka aikana tultiin toinen kavaletti (alempi harmaa viiva). Raviosuus meni kivasti, mutta laukassa Stigu kiihdytteli hieman. Opettaja huomauttikin tasoittamaan menoa. Stigu kuuntelikin hienosti, kun tajusin sitä siltä pyytää. Olin itse jäänyt vähän humputtelemaan ja nauttimaan kyydistä, hyi minua.

Vasemmassa kierroksessa tulimme suoraan kavaletit kaarevalla, pitkällä linjalla kevyessä istunnassa ja niiden jälkeen siirryttiin raviin ja pyöräytettiin toiselle pitkälle sivulle voltteja ravissa. Kavalettien välissä Stigu pyrki vähän kiihdyttämään tahtia, mutta kun aloin keskittyä itse paremmin, toimi Stigukin taas hyvin. Ravi oli paikoin aina vähän kiireistä, mutta volttien avulla meno tasoittui. Volteilla olisin saanut ehkä paremmin taivuttaa Stigua. Nyt vain käänsin sentään ulkoavuilla, mutta en oikein jumpannut hevosta muutoin. Esteillä tahdon vähän laiskistua hevosen muodon suhteen. Toisaalta tärkeintä olisi, että hevonen työskentelee takaa eteen ja on edestä kevyt. Ei siinä mitään koulumuotoa enää varmaan tarvita.

Tämän jälkeen siirryimme kolmen pystyn suoralle linjalle (esteet 1-3), jonka välit olivat 12 metriä. Ensin tulimme oikeassa kierroksessa. Väliin piti saada kolme askelta, ja Stigun kanssa saimme tämän onnistumaan. Jopa niin, että toinen väli kävi melkein ahtaaksi. Vasemmasta kierroksesta tulimme saman, ja sekin sujui kivasti. Suorat linjat ovat niin kivoja. Sitten lisäsimme suoran linjan jatkoksi laine-esteen (este 4), jossa laukka tuli vaihtaa vasemmasta oikeaksi. Esteelle piti myös kaiken varalta lähestyä hieman liikkeen takana. Stiguhan ei lopulta piitannut laine-esteestä tuon taivaallista, joten pääsimme siitä mainiosti, ja laukkakin vaihtui nätisti johtamalla. Ihan kuin olisin sanonut tämän ennen, mutta vielä kerran: ihanan helppoa!

Lopuksi tulimme viereisen radan kertaalleen. Meille Stigun kanssa korkeimmat esteet olivat 85 senttiä (esteet 5 ja 7). Ensimmäinen suora linja meni vähän kolistellen, vaikka ehdin ottaa laukkaa alle. Vähän vissiin tasapainotus jäi matkasta. Heräsin kuitenkin ja ratsastin ihan asiallisesti. Jännitin kuitenkin itse vissiin jotain enkä johtanut kunnolla, niin laukka ei vaihtunut. Ravin kautta sitten vaihto, ja matka jatkui. Okseri näytti pelottavalta, ja Stigun askel ei näyttänyt sopivan. Tein ihmeen nopeasti ratkaisun ja pyysin Stigua lähtemään kauempaa. Ihana ruuna hyväksyi päätökseni, ja opettajakin kehui ratkaisua. Laukka ei tosin vaihtunut, joten ravin kautta. Laine ylittyi taas hyvin, mutta mihin ihmeeseen se johtaminen nyt katosi? Ei muuta kuin kolmannen kerran ravin kautta. Suora linja toiseen suuntaan menikin sitten helposti ja sujuvasti. Ei mitään ongelmaa siinä enää, joten siihen oli hyvä lopettaa tunti.



Loppuraveissa Stigu oli ihan asiallinen, ja päätin toivoa sitä kisaratsukseni. Toivottavasti toiveeni menee läpi. Stigun kanssa en jännitä estekorkeuksia tai muutenkaan, joten olen paljon rauhallisempi. Muutenkaan en osaa (vielä) olettaa Stigusta pahaa, joten luotan siihen paremmin kuin moneen tutumpaan hevoseen. Hassua. Mitä ihmismieli ei tiedä, sitä se ei osaa pelätä. Leirin toinen päivä pulkassa, ja kiva päivä tosiaan olikin! Päivän ihanin (ja puolueellisin) kommentti tuli Noralta: rataamme oli kuulemma ollut ihana katsoa, kun näki, että kun jotain piti tehdä, sain tehtyä oikeat ratkaisut. Kommentti lämmitti tosi paljon mieltä, kun itselläkin oli ollut sama fiilis. Huomenna luvassa on aamusta maasto ja iltapäivästä kavalettitunti.Vielä kolme leiripäivää jäljellä, jes!

Videoista kiitos jollekin leiriläisistä!