maanantai 11. maaliskuuta 2013

Yhteinen rytmi kadoksissa

Hetken aikaa ehdin maanantaina kaivata maneesia, kun suuntasin Tallinmäen tunnille mittarin näyttäessä -16 astetta. Vaikka pakkanen kiri tunnin aikana -20 asteeseen, ei alun lyhyttä viileyttä lukuun ottamatta ehtinyt tunnin aikana tulla kylmä. Siitä piti huolen mukava estetreeni Akulla. Ratsukoita tunnilla oli tuttuun tapaan kolme.

Alkuverryttelyssä teimme käynnissä ja ravissa pitkillä sivuilla aina muutamia väistöjä uralta keskemmäs ja sitten takaisin uralle palaten. Käynnissä Aku väisti mukavan helposti eikä kummempaa suuntaeroa huomannut. Ravissa Aku tahtoi keskittyä ensin kipittämään, jolloin väistöaskeleet eivät lähteneet niin helposti, ellen ensin saanut ratsastettua puolipidätettä läpi. Akua sai hieman toppuutella, mutta koetin samalla huolehtia, etten vienyt kokonaan sen hyvää energiaa pois. Opettaja muistutti rentouttamaan käsiä, mitä toteuttamalla Akukin rentoutui ja antoi paremmin myöten. Laukassa teimme väistön uralta sisemmäs ja sitten jatkoimme loput pitkästä sivusta suoraan. Aku väisti tai ainakin siirtyi pohkeesta keskemmäs hyvin ja kulki senkin jälkeen kohtuullisen helposti suoraan. Oikeassa kierroksessa se pyrki hieman jatkamaan siirtymistä sisemmäs, joten sitä sai korjata, mutta muutoin meno oli yllättävän suoraa.

Seuraavaksi tulimme kolmea maapuomia niin käynnissä, ravissa kuin laukassa. Käynnissä ja ravissa suuntaa vaihdettiin joka kerta puomien ylityksen jälkeen, kun taas laukassa mentiin useampi kierros samaan suuntaan ennen suunnan vaihtamista. Puomit piti ylittää suoralla linjalla, vaikka muu osa tehtävästä olikin hieman ympyrämäinen. Käynnissä ja ravissa Aku ylitti puomit tahdikkaasti, mutta ei nostellut kavioita ihan riittävästi, jolloin ne kopsahtelivat välillä puomeihin. Ravissa Aku tosin innostui hieman turhan reippaaseen menoon, jolloin puomien välit meinasivat käydä jopa ahtaaksi. Aku kuitenkin palasi rauhallisempaan raviin, kun pyysin sitä riittävän selvästi ilman, että jäin ohjaan kiinni. Laukassa Aku ei aluksi hoksannut homman jujua enkä saanut neuvottua sitä oikein. Niinpä harpoimme puomit epämääräisesti laukassa aloittaen ja kesken kaiken raville pudottaen. Opettaja muistutti pitämään pohkeet tuntumalla, mutta rentoutumaan, kun Aku lyhensi laukkaa puomeille paremmin sopivaksi. Muutamat kerrat vinkkienkin jälkeen menivät plörinäksi, kun lässähdin ensimmäisen puomin jälkeen matkustajaksi. Lopulta sain ratsastettua kaikki kolme puomia ajatuksella, jolloin Akukin lopulta sai askeleensa mahtumaan niille järkevästi laukassa pysyen.

Tämän jälkeen tulimme kahden kavaletin suoraa linjaa molemmista suunnista laittaen väliin ensin viisi ja sitten neljä askelta. Aku oli laukkaamisesta innoissaan, joten esitimme muutamia kertoja pelkkää neljän askeleen väliä, vaikka viidellä piti aloittaa. Opettajan ohjeesta tein lähestymisen käynnistä ja nostin laukan juuri ennen kavalettia. Johan se viideskin askel mahtui väliin. Tämän jälkeen saimme tultua välin myös normaalilla lähestymisellä viidellä askeleella, kun muistin olla nakkaamatta ohjia pois ensimmäisessä hypyssä ja pidätin hieman jokaista askelta. Neljä askelta onnistuikin sitten antamalla Akun vain laukata normaalisti. Viiden askeleen väliä olisi tosin vielä voinut hinkata, sillä en saanut askeleita tasaisiksi, vaan viimeinen askel tahtoi pääosin olla selvästi muita lyhyempi ja hieman töksähtävä, kun tila loppui kesken. Pidätteeni eivät vain tainneet olla riittävän toimia, kun Aku pääsi aina vähän livistämään.

Sitten pääsimmekin treenaamaan kaarevalla linjalla hyppäämistä ja laukanvaihtamista. Tulimme molemmista kierroksista ratapiirroksen esteet 3 ja 6. Ensin tulimme soikiolla esteet normaalisti pari kertaa, kunnes me Akun kanssa jätimme ensimmäisen esteen hyppäämättä ja suuntasimme suoraan toiselle esteelle tavoitteena saada siinä laukka vaihtumaan. Itse kaareva linja meni meillä välillä ihan päin honkia, sillä vaikka kuinka yritin ohjata, ei askel passannut hyvin toiselle esteelle. Päästinpä Akun kertaalleen ohikin esteestä, kun en ollut hereillä ohjaamassa ratsua. Sitten huomasinkin puskevani hevosta, jolloin Aku lähti hyppyihin vähän mistä sattuu enkä itse pysynyt niissä mukana. Välillä tuntui, että hyppäsimme ihan eri rytmissä: Aku yleensä ensin ja minä jälkijunassa. Hävetti kyllä mokailla taas näin nolosti. Onneksi sain kerättyä hieman keskittymiskykyni rippeitä, jolloin sain kerrottua Akulle paremmin reitin, ja se pääsi hyppäämään paremmin. Laukanvaihdot oikeasta vasempaan onnistuivat muutaman kerran, mutta vasemmasta oikeaan ei kertaakaan. Yritin kyllä johtaa ja tiedottaa uudesta suunnasta, mutta niin vain Aku laskeutui kerta toisen jälkeen laukanvaihtoesteeltä vasemmassa laukassa, ja sain korjata sen oikeaan laukkaan ravin kautta.

Lopuksi tulimme vielä viereisen radan aloittaen vasemmassa laukassa. Kahden kavaletin suora linja tuli päästä viidellä askeleella, missä onnistuimme Akun kanssa kohtuullisesti, vaikka askeleet olisivat edelleen voineet olla paremmin samanmittaisia. Kuten ennakkoon arvelin, emme saaneet kolmosesteellä vasenta laukkaa vaihdettua oikeaksi, vaan se piti tehdä ravin kautta. Seuraavaksi tulimme kavalettien suoran linjan uudelleen tällä kertaa neljällä askeleella, mikä meni hyvin. Kuvittelin viimeisenä hypätyllä kuutosesteellä oikean laukan vaihtuvan vasemmaksi, mutta ehdin kurkotella sinne kuuseen liian aikaisin. Jokin ei vain toiminut, ja Aku laskeutui kuutosesteen jälkeen edelleen oikeassa laukassa, jolloin korjasin sen ravin kautta tavoiteltuun vasempaan laukkaan. Harmitti kyllä, ettei edes aiemmin onnistunut vaihto onnistunut radan aikana. Mikä lie ollut vikana.

Koska laukanvaihdot alkoivat tökkiä näin paljon, pisti opettaja meidät vielä hyppäämään lävistäjien loppuun pistettyjä kahta kavalettia. Näin laitetut kavaletit kertoivat hevoselle selvästi, että nyt olisi tarkoitus vaihtaa laukkaa. Aku hoksasikin alkaa vaihtaa oikean laukan vasemmaksi, mutta vasemman laukan vaihtaminen oikeaksi tökki vielä hetken, kunnes Aku tajusi toisenkin kavaletin idean, ja saimme kinkkisemmäksi osoittautuneen suunnan onnistumaan myös. Tähän oli hyvä päättää tunti, sillä muutoin olisi harmittanut. En lopulta tiedä, mikä ratsastuksessani vaikeutti vasemman laukan vaihtumista oikeaksi, sillä hetkittäin väitän tiedottaneeni Akulle suunnan vaihtumisen selvästi. En ainakaan keksi uutta syytä, joten pitäydyn syyttämään vasemmalle valuvaa istuntaani jälleen kerran. Sitä tuntuu olevan todella vaikea korjata etenkin hypyissä, joten siihen saisi kiinnittää vielä paljon enemmän huomiota.