Issikoimassa Jyväskylässä

Onnistuin viimein suunnitelmassani viedä ihana ystäväni pitkästä aikaa hevosten pariin. Niinpä suuntasimme lauantaina Jyväskylässä sijaitsevalle Reykhestar-tallille, joka tarjoaa erilaisia ratsastuspalveluita islanninhevosilla. Olimme varanneet tunnin rauhallisen maastolenkin, ja ryhmässä taisi kahden vetäjän lisäksi olla kuusi ratsastajaa.

Saimme kaikki laittaa ensin hevoset valmiiksi, ja vasta sitten opettaja jakoi kullekin sopivan ratsun. Satuin kerrankin olemaan porukan kokenein, jolloin sain ratsukseni 2007 syntyneen tamman nimeltä Askja frá Álfhólum eli tutummin vain Askja. Tallin sivuilla Askjaa kuvataan suloiseksi tammaksi, jolla on hyvä eteenpäinpyrkimys ja liikkeet. Säkäkorkeutta ei kerrota, mutta tammaa luonnehditaan pieneksi, mutta silti oman arvonsa hyvin tuntevaksi. Askja vaikutti karsinassa kuitenkin herttaiselta tammalta, joka odotti innokkaasti reissuun pääsemistä. Kehtasin kysyä opettajalta, onnistuisiko minun ja ystäväni mennä letkassa peräkkäin. Onneksi Askja ja ystäväni Óskar-ruunan kemiat kohtasivat, jolloin sijoituin letkassa heti opettajan perään ja ystäväni eteen. 

Käppäiltyämme hetken otimme muutamat tölttipätkät. Askja tölttäsi helposti, ja vain muutaman kerran innostuessaan se käväisi hetken ravissa. Muutoin se kovasti tuhisi vetohevosen hännässä kiinni ja olisipa tuntunut haluavan mennä reippaamminkin. Töltissä oli taas hurjan hauskaa istua. Ainoa ongelmani olivat käteni, jotka eivät tahtoneet osata tasoittua pitämään ohjia tasaisesti tuntumalla. En muka keksinyt, miten mukautan käteni hevosen pään liikkeisiin töltissä. Askja ei tuntunut tästä kuitenkaan häiriintyvän, vaan meni reippaasti niin kuin piti. Niinpä selässä oli vallan mainiosti aikaa nauttia menosta ja leikkiä kunnon heppatyttöä eli ottaa kuvia.

Laukkaosuudet otettiin pieniin ylämäkiin. Kohdat olivat hevosille tuttuja, sillä Askjankin kaviot alkoivat nousta rutkasti reippaammin, kun luvattu laukkapätkä oli alkamassa. Nousin laukkapätkien ajaksi aina kevyeen istuntaan, ja Askja viiletti innoissaan menemään. Ihastuin ihan täysin tähän tammaan kyllä. On aina ihana mennä hevosella, joka itsekin tykkää puuhasta.

Tallin maastot vaikuttivat hyvältä, sillä pääsimme heti pihalta pientä polkua seuraamalla isommalle metsätielle. Maisemat olivat kivoja, ja kelikin suosi. Pakkasta oli noin -7 ja tuuli hieman, mutta aurinko lämmitti senkin edestä. Talli järjestää jopa neljän tunnin vaelluksia ja kieltämättä mieleen jäi kytemään ajatus tulla uudelleen vähän pidemmälle vaellukselle sulan maan aikaan.

Mukavasti mennyt maasto, ihana ratsu alla ja aurinkoinen keli. Heppatyttö ei muuta tarvitse ollakseen onnellinen. 26 euroa maksanut maasto oli kyllä jokaisen sentin arvoinen.