Kaikesta kerralla yli

Tämän viikon estetunti oli lauantaina, ja sen piti oma opettajamme. Onneksi pääsimme hyppäämään tälläkin viikolla, sillä sunnuntaina oli luvassa oman tallin ulkopuoliset kisat. Ratsunani oli Pave, joka oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Tällä kertaa naputtelen vain varsinaisen radan sujumisen. Ennen hyppyjä olimme tulleet puomeja niin ravissa kuin laukassa sekä kavaletteja suorilla linjoilla. Pave toimi ihan mukavasti enkä tietoisesti alkanut prässätä sitä ihmeemmin. Halusin tunnin sujuvan rauhallisesti ja mahdollisimman rennosti, jotta kisoihin voisi lähteä luottavaisin mielin. Tunnin estekorkeus pysyi maltillisena, korkeimmat varsinaisen radan esteet olivat noin 80-senttisiä.

Varsinaiselle radalle lähdimme oikeassa laukassa ja tulimme kaksi ympyrän kaarella ollutta puomia. Väli taisi mennä kolmella askeleella ihan asiallisesti. Siitä jatkoimme 20 metrin suoralle linjalle. Se tuli lyhyeltä sivulta käännettäessä nopeasti vastaan. Taisimme saada tultua juuri ja juuri kolme askelta suoraan. Kaarre söi laukkaa ja linjan ensimmäiselle esteelle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta sain pyydettyä Pavea eteen, jolloin pääsimme toiselle esteelle viidellä askeleella. Radan toinen meille hankalampi kohta oli heti seuraavana. Kolmas este oli lävistäjällä ja tuli kulman jälkeen nopeasti, joten sillekin sai kääntää tarkasti. Laukka pääsi taas vähän hyytymään, mutta kannustamalla Pave venytti kolmos- ja nelosesteiden välin toivotusti kolmella askeleella. Sitten edessä oli enää toinen samanlainen lävistäjällä ollut suora linja, johon pistettiin nyt neljä askelta. Se sujui ihan hyvin. Radan jälkeen saimme uusia perään vielä radan alussa olleen suoran linjan, ja nyt pääsimme sen sujuvammin.

Tunti saatiin pulkkaan varsin hyvillä mielin, ja pääsimme Paven kanssa jokaisesta esteestä kerralla yli. Jes! Tarpeellista vaihtelua sille pujottelulle, jota olemme harrastaneet viime aikoina ihan liikaa. Nyt oma fiilis oli sopivan rento enkä sortunut häsläämään, jolloin Pavekin osasi ottaa paljon rennommin. Laukka oli riittävää tälle estekorkeudelle, mutta toki saan vielä opetella ratsastamaan sitä pontevammaksi. Tänään kuitenkin tehtävät ja rata sujuivat rauhallisemmassakin tempossa asiallisesti, joten kisoja edeltävä treeni jätti juuri oikeanlaisen varmuuden mielen päälle. Kyllä ne kisaradatkin sujuvat, kun otan itse tilanteen kaikessa rauhassa enkä panikoi ja lietso ratsuani samaan mielentilaan.

Kohtia K.N. Specialista

Perjantaina oli vuorossa Artsin koulutunti. Tälle tunnille asetin tavoitteekseni olla herneilemättä turhia. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin Kaisan kanssa. Tällä kerralla treenasimme K.N. Specialin kouluohjelmista tuttuja asioita: loivia kiemuroita sekä ravista tehtyjä laukannostoja.

Kaikissa askellajeissa tehdyn verryttelyn jälkeen tahkosimme ravissa loivia kiemuroita siten, että niiden alkuun, keskelle ja loppuun pyöräytimme voltit. Tulimme tehtävää myös tavallisesti ilman voltteja samoin kuin ratsastimme tehtävälle keskihalkaisijan kautta eli kouluohjelmaa mukaillen. Loivilla kiemuroilla sain asetusten ja taivutusten lisäksi huolehtia siitä, ettei Paven ravi sammunut. Tekemistä siis riitti useassa asiassa. Kaaret ja voltit vasemmalle olivat hankalampia. Pavea sai houkutella ja maanitella melkoisesti, että se antoi vähänkään siihen suuntaan periksi. Hetkittäin ja yleensä volteilla Pave asettui ja taipui tähänkin suuntaan, mutta en ehtinyt keksiä, mitä tein niinä kertoina eri tavalla. Veikkaan, että etuosan kääntäminen jäi vähän paitsioon, kun keskityin enemmän asetukseen. Kiemurat ja voltit oikealle olivat onneksi sujuvampia, vaikka niidenkin aikana sai tehdä töitä sekä huolehtia ravin säilymisestä. Saimme työstön päätteeksi tehtyä aika asiallisia loivia kiemuroita, joilla myös ravi säilyi. Ne kerrat tuntuivat mukavilta ja sujuvilta. Pave oli notkistunut tehtävän aikana, jolloin meno oli rennompaa, vaikka toki silloinkin sai muistaa ratsastaa.

Laukkaosuudessa teimme nostoja ravista jälleen kouluohjelmaa noudatellen. Vasen laukka nostettiin I:stä, oikea puolestaan C:stä. Ensin teimme vain vasemman laukan nostoja, joiden jälkeen siirryimme raviin takaisin. Sitten pysyimme laukassa ja lisäsimme kuvioon pääty-ympyrän sekä lävistäjän, jonka lopussa tuli tehdä mahdollisimman nopea siirtyminen käyntiin. Oikean laukan noston jälkeen emme tehneet pääty-ympyrää, vaan lähdimme suoraan lävistäjälle. Molempien laukkojen nostot vaativat saman asian: lyhyen ravin. Saimme taas kokeilujen jälkeen muutamat asiallisemmat nostot, vaikka niissä on toki vielä töitä tehtävänä. Minulla taas tehtävänä on istua nostoissa suorempana ja olla jämäkämpi, ettei Pave pääse nykäisemään minua etukenoon ja valumaan itse pitkäksi. Vasemman laukan ympyröillä sain taas hakea asetusta ja taivutusta paremmiksi, sillä Pave ei automaattisesti toiminut vieläkään siihen suuntaan. Laukkalävistäjät molempiin suuntiin menivät ihan kohtuullisesti. Siirtymiset niiden jälkeen olivat odotetusti kehnoja. En haaveillut siirtymisestä laukasta suoraan käyntiin, vaan ravin kautta mentiin. Muutenkin ravi oli hieman kiireistä laukan jälkeen ja sen tasoittamiseen meni aina pieni tovi.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas enkä vaatinut enempää. Olipa mukava tunti enkä edes herneillyt, vaan osasin keskittyä ja olla keräämättä turhia suorituspaineita. Tällä asenteella oli taas hyvä harjoitella asioita, jotka ovat ensi kuun koulukisoja silmällä pitäen oikein hyödyksi.

Rauhallinen arkimaasto

Maasto ei sopinut tulevan viikonlopun ohjelmaan, joten lähdimme sinne Kaisan kanssa jo näin tiistaina. Minun ratsuni oli Pave, Kaisan Vake. Me Paven kanssa otimme vetovastuun. Alkumatkasta erehdyin harrastamaan niin keskittyneesti lintubongausta (jonkinlainen kyyhkyspariskunta), että Pave päätti kokeilla pyörähtää kotia kohti. Horjahdin ja hukkasin jalustimen, mutta Pave ei onneksi singonnut minnekään. Mitä lie Pave näki, mutta urhea Vake sai johdattaa meidät tämän välikohtauksen jälkeen jännäksi muuttuneen kohdan ohi.

Kävimme taas tutun lenkin: Hangaksentietä pitkin metsälenkille, sieltä takaisin, metsäreitin läpi Kotakankaantielle ja siitä suoraan tallille. Tällä lenkillä otimme vain yhden laukkapätkän Hangaksentiellä. Siihen tuli pari katkoa, kun vastaan tuli auto sekä lenkkeilijä koiran kanssa. Molemmat niistä ohitimme käynnissä. Laukka oli tänään sangen hidasta, mutta en raaskinut alkaa patistella Pavea isommin. Eikä mitään hikilenkki ollut tavoitteenakaan. Viikonloppuna on kisat ja sitä ennen vielä parit treenit, joten kevyempi lenkki oli ihan paikallaan.

Loppulenkki sujui mukavasti. Saimme lisää siedätystä autoihin, metsässä leikkiviin lapsiin, lenkkeilijöihin koirien kanssa sekä discotaloon. Varsin monipuolista. Pave käyttäytyi siivosti ja pahimmissa kohdissa tyytyi vain vavahtamaan hiukan. Saimme tällä kertaa myös ravattua tallia kohti rennommin, mihin olin oikein tyytyväinen. Matkaa lenkille tuli karkeasti mitattuna vajaat yhdeksän kilometriä, ja rauhallisesti edettynä siihen meni 1,5 tuntia. Tällaiset leppoisammat maastot ovat myös hyvää vaihtelua. Tällä reissulla unohti mukavasti arkiset asiat, kun vielä viiden jälkeen sai nauttia auringonpaisteesta ja linnunlaulusta.

Käynnissä on aikaa vaikuttaa

Maanantain koulutunnille arvelin taas saavani jonkun muun kuin Paven. Niin kävikin, ja tunti meni Akun kyydissä. Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että tallin suomenhevoset ovat niitä, joista en koulupuolella ole oikein kärryillä. Vaan treenaamalla kai siihenkin asiaan voi vaikuttaa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja tällä kertaa olimme minulle uuden tuuraavaan opettajan opissa. Tunnilla treenasimme puomivoltteja sekä avotaivutuksia.

Ravissa tehdyn alkuverryttelyn jälkeen aloimme tulla keskihalkaisijaa kääntyen siltä vuorotellen molempiin suuntiin. Vasemmalle käännyttäessä oli heti kulmassa voltti, jolla oli kolme pehmeää puomia. Oikealle käännyttäessä samanlainen puomivoltti oli vasta pitkän sivun päättävässä kulmassa. Tehtävää tahkosimme ravissa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös välimatkojen säilyttämiseksi siirtymisiä käyntiin. Voltti vasemmalle oli oikealle tehtyä volttia hankalampi. Ilmeisesti se oli hieman tiukemmalla tiellä, mutta pääsimmepä Akun kanssa treenaamaan kääntymistä kunnolla. Aluksi en meinannut saada tietä kuntoon, kun yritin aina ottaa liikaa tilaa. Lopulta tajusin, että voltille oli yksinkertaisesti käännettävä tiukasti ja ajoissa. Sen jälkeen osuimmekin puomeille paremmin. Aku tosin ei kauheasti pehmeitä puomeja kunnioittanut, vaan talloi huoletta niiden päälle, jos askel ei sopinut kunnolla. Voltti oikealle sujui helpommin, kun tilaa oli enemmän käytettävissä. Aku paljasti volteilla hyvin sen, jos lakkasin ohjaamasta. Silloin se lähti heti valumaan väärään suuntaan. Tämä oli kuitenkin helppo korjata, kunhan vain ratsasti eikä matkustanut.

Tunnin toisena tehtävänä teimme kulmaan voltin ja jatkoimme siitä pitkän sivun avotaivutuksessa. Tulimme tehtävää niin käynnissä kuin ravissa. Pitkän sivun lopussa sai puolestaan valmistella laukannoston ja hurauttaa laukassa toinen pitkä sivu sen keskelle ympyrän pyöräyttäen. Avotaivutuksissa vasemmalle Aku tuppasi nakkaamaan takaosansa ulommas, avotaivutuksissa oikealle se taas käänsi kaulansa mutkalle, mutta pysyi muuten suorana. Käynnissä oli mukavasti aikaa korjailla näitä asioita kuntoon ja miettiä omia apuja. Niinpä saimmekin muutamat asiallisemmat avotaivutukset, kun ehdin pitkän sivun aikana järjestellä Akun oikein. Avotaivutukset ravissa eivät menneet ihan niin helposti, mutta vasemmalle ne sujuivat piirun verran paremmin. Akua sai ravissa myös pyytää odottamaan, sillä se alkoi vähän seurata kavereiden menoa ja kipittää.

Aku nosti käynnistä muutamia kertoja laukan todella hyvin. Se ponnisti laukkaan kevyellä pyynnöllä hyvin helposti. En muistanutkaan, kuinka näppärä se nostoissa on. Niitä oli kiva fiilistellä. Aku myös ohjautui ja laukkasi aika hyvin, jolloin pitkältä sivulta pyöräytetty ympyrä meni hyvin. Ravista laukan nostaminen ei sujunut ihan niin hyvin, kun Aku yritti siinä vaiheessa jo kipittää. Huolellisemmalla valmistelulla ja hevosen nappaamisella kuulolle sain tehtyä kuitenkin kohtuullisia nostoja. Lopputuntia kohti Aku alkoi ehkä vähän väsyä tai sen keskittyminen karkaili, mikä heijastui vähän laukan sujuvuuteen.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Aku kipitti tovin, mutta ympyröiden avulla sen sai kuuntelemaan paremmin. Tunnin parhaimmat hetket olivat ehdottomasti käynnistä tehdyt laukannostot. Avotaivutukset käynnissä olivat myös kivoja, kun niissä oli aikaa vaikuttaa rauhassa. Aku antoikin niiden aikana vähän periksi edestä, joten jotain tuli tehtyä oikein. Akun on sanottu pyöristyvän helposti, mikä ei tosin minun kohdallani toistaiseksi ole pitänyt paikkaansa. Tänään kuitenkin tuli pari lyhyttä, pyöreähköä hetkeä, joten ehkä ne Akun säätönappulat senkin osalta vielä löytyvät. Aku oli kuitenkin oma, reipas itsensä ja toteutti kuskin pyynnöt aina, kun sai niistä selvää.

Kyllä se taas tästä

Sunnuntaina oli taas maastolenkin vuoro. Matkaan lähdimme kolmen ratsukon voimin, ja me Paven kanssa nappasimme vetovastuun suurimmaksi osaksi lenkkiä. Kävimme melkein saman reitin kuin viime kerralla, joskin lisänä oli kesäreiteiltä tuttu metsälenkki, kun taas Kotakankaantien päässä olleen metsälenkin jätimme käymättä.

Pave käyttäytyi tällä reissulla ihanan asiallisesti. Kiinnitin itse huomiota siihen, etten jäänyt varmistelemaan ja roikkumaan ohjiin, vaan pyrin olemaan käsillä mahdollisimman rento ja vaikuttamaan ohjilla vain tarvittaessa. Otimme ensimmäisen mukavan pitkän laukan Hangaksentielle. Pave vähän tollotteli ojia sun muita, mutta tyytyi joko ottamaan hyvin pienen sivuaskeleen tai hidastamaan. Ei siis paha. Päinvastoin, Pavea sai välillä muistutella etenemään ympäristön skannaamisen sijaan.

Laukkapätkän jälkeen kävimme kävelemässä metsälenkin, jossa Aku sai johdattaa meidät alun puupinojen ohi kaiken varalta. Sen jälkeen me Paven kanssa jatkoimme taas kärjessä. Päästyämme takaisin tielle ravasimme hyvän matkaa, kunnes siirryimme käyntiin ja pujahdimme toiselle metsäreitille, joka vei meidät Kotakankaantielle. Hangaksentiellä pääsimme myös treenaamaan autojen kohtaamisia, sillä niitä tuli muutamat niin edestä kuin takaa. Me molemmat Paven kanssa osasimme ottaa kohtaamiset ihanan lunkisti. Hyvä me! Kotakankaantielle päästyämme otimme vielä toisen, tällä kertaa lyhyen laukkapätkän edelleen tallilta poispäin. Sekin sujui ihan hyvin. Kotimatkalla Aku pääsi taas varmuuden vuoksi keulille, kun ohitimme raivaustöissä olleet miehet. Pave seurasi Akun esimerkkiä ja ohitti mekastavan kaksikon oikein fiksusti.

Tällä tieosuudella sattui vielä yksi auto tulemaan takaa. Sen ohituksen ajaksi menimme suosiolla sivutielle odottamaan, sillä tien kapeus ahdisti minua sen verran. Tallille pääsimme palaamaan oikein hyvillä mielin. Kyllä se taas tästä. Onneksi yksikin mukavasti mennyt ratsastus pystyy pyyhkimään parin kehnomman kerran fiilikset mielestä.