Suoran linjan työstöä

Otin keskiviikolle ekstratunnin, sillä ajattelin treenata hieman enemmän ennen viikonlopun ensimmäistä koulukisastarttia Paven kanssa. Tällä tunnilla ei tosin koulua hinkattu, vaan menimme puomeja ja kavaletteja. Sehän ei haitannut mitään, vaan oli mukavaa vaihtelua. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Tahkosimme tunnista hyvän tovin noin 20 metrin suoraa linjaa. Alussa linjalla oli kaksi puomia, joiden väliin teimme siirtymisiä. Ensin tulimme linjalle ravissa ja kävimme välissä käynnissä. Seuraavaksi teimme siirtymisen ravista käyntiin ja nostimme laukan ja lopulta tulimme sisään laukassa ja linjan väliin tehdyn ympyrän aikana kävimme ravissa ja palasimme takaisin laukkaan. Kuten tähän asti muutenkin, siirtymiset alaspäin olivat työläimpiä. Pave venytti siirtymistä pitkälle, mutta pääsimme puomien yli toivotussa askellajissa. Harmitti vain, etten vieläkään keksinyt, millä avulla Paven saa jarruttamaan heti. Laukannostot sujuivat ihan ok, vaikka välillä pitkän jarrutusmatkan takia olimme turhan lähellä toista puomia. Laukassa aloitetulla tehtävällä ympyrä pelasti meidät. Sille kääntyminen auttoi hidastamaan Pavea, jolloin sain aina käytyä ravissa sekä palattua laukkaan. Onneksi tehtävällä oli tällainen apupyörä. Pave kuitenkin kuunteli ympyrällä mukavasti eikä säntäillyt menemään.

Seuraavaksi puomit käännettiin kavaleteiksi, ja tulimme niitä laukassa eri askelmääriä väliin sovittaen. Meidän haitariksemme tuli 5–7 askelta. Vasemmassa laukassa seitsemän askeleen kaivaminen oli työlästä, ja sain jarrutella jokaisen askeleen. Oikeassa laukassa jokin loksahti kohdilleen, ja Pave laukkasi ihanan lyhyesti ja helposti välin seitsemällä askeleella. Kuusi askelta oli taas aivan tavallista laukkaa, ja viiteen askeeleen tarvitsi vain vähän pyytää Pavea reipastumaan. Kertaalleen tosin pyysin tahattomasti vahvasti, jolloin Pave sinkoutui matkaan. Vaan edelleen saimme väliin mahtumaan viisi askelta, vaikka Pave venähti ja kiihdytti melkoisesti. Tämän jälkeen tulin välin vielä kontrollin vuoksi kuudella, minkä Pave teki hyvin, kun kuski ei töpeksinyt enempää. Olipa kiva tulla taas pitkästä aikaa suoraa linjaa eri askelmäärillä. Seitsemän askeleen sujumisesta olin oikein iloinen.

Lopuksi tulimme kavaletteja hieman mukailulla kahdeksikolla, jossa hyppäsimme ne vastakaartoteillä. Ideana oli saada vaihdettua laukat hypyissä. Tämä tehtävä ei tällä kertaa onnistunut meiltä. Vaikka saimme tulla monta kierrosta, sain tasan kerran Paven nappaamaan kavaletilla laukanvaihdon, sekin tuli vasemmasta laukasta oikeaan. Muutoin jouduin korjaamaan ravin kautta. Ilmeisesti en saanut lähestyttyä kavalettia sopivan vinosti saati tiedotettua Pavelle laukanvaihtotoiveistani, sillä esteillä Pave on tähän asti ollut kohtuullisen hyvä hoksaamaan vaihdot itse. Tulimme vielä tehtävän siten, että kavalettien jälkeen jatkettiin tarkoituksella pidempään suoraan ja korjattiin rauhassa laukka ravin kautta. Tämä tehtävä jäi kyllä hampaankoloon, kun olisin halunnut osata tiedottaa Pavelle vaihtoaikeet oikein. Enkä edes ihan täysin tiedä, miksi vaihdot olivat näin tihkaita tänään. No, aina ei voi onnistua saati heti tajuta, mistä kiikastaa. Mutta tätä tehtävää pitää kyllä treenata uudelleen.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Paven (ja/tai kuskin) keskittyminen ei tänään pysynyt ihan koko aikaa tehtävissä, vaan välillä kavereiden meno kiinnosti enemmän. Niinpä Pave häsläsi yrittämällä lähteä aina sitä vauhtia, mitä kaverit menivät edellä. Jupisin sille tästä, mutta samalla syyllistyin siihen, etten kunnolla vaatinut sitä keskittymään minuun. Muutoin Pave oli oma, mukava itsensä ja pysyi hienosti nahoissaan, vaikka menimmekin puomeja ja kavaletteja. Kyllä se silti selvästi innokkaampi oli, joten ehkä se tykkää hieman enemmän hyppelyistä kuin kouluväännöstä. Vähän kuin kuskinsakin. Vaan onneksi me molemmat loppujen lopuksi tiedämme, että sitä kouluakin on vain väännettävä ja huomattavasti kivempaa on, kun siitä tykkää ainakin vähän.

Ihanan tuttua

Tiistain toisena ratsuna oli Pave. Sen päivän ainoa kuski oli perunut tulonsa, joten päätin käydä ratsastamassa sen kevyesti itsenäisellä tunnilla. Treeniaiheeksi otin perusratsastuksen siirtymisten avulla.

Aluksi tein pysähdyksiä, joissa pohdin omaa vaikuttamistani. Pave edelleen oli hidas pysähtymään ja tuppasi välillä kävelemään pidätteen läpi. Aloin kuitenkin hiljalleen tajuta, että istunta (yllättäen) olisi se juttu, jolla vielä joskus saan Paven tekemään siirtymiset alaspäin nätimmin. Kun sain rutistettua vatsalihaksia tukemaan keskivartaloa ja jämäköidyttyä siten istunnalla, reagoi Pave muutokseen alkamalla hidastaa. En saanut vietyä istunnalla tehtyä jarrutusta omin avuin loppuun, jolloin jouduin aina ottamaan pidätteet myös ohjalla. Oli silti hyvä huomata, että hain ratkaisua Paven reaktioiden perusteella oikeasta suunnasta.

Seuraavaksi vaihdoin suuntaa ja tein vielä lisää pysähdyksiä. Tällä kertaa nostin vähän vaatimustasoa ja hain Paven pysähdyksissä pyöreäksi tuntumalle ennen kuin palasin käyntiin. Pysähdyksissä pyöreys aina katosi, mutta palautui onneksi kohtuullisesti pienillä pyynnöillä. Siirtymisissä käyntiin pyöreys pysyi paremmin. Sitten aloin tehdä samalla ajatuksella siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pidin ravipätkät lyhyinä, jotta paketti ei ehtisi hajota, vaan saisimme tehtyä hyviä toistoja. Aiemmat toistot auttoivat, sillä saimme tehtyä pari rennompaa siirtymistä alaspäin. Siirtymiset raviin olivat pehmeitä, mutta olisin saanut aktivoida Paven niihin paremmin. Nyt jäin vähän hissuttelemaan.

Siirtymisten jälkeen pyörittelin ravissa kahdeksikkoa. Muistin ratsastaa sisäpohkeella paremmin, jolloin Pave alkoi notkistua ja pehmetä molempiin suuntiin. Saimme kahdeksikolle mukavan sujuvaa ja rentoa etenemistä, mikä tuntui selkään hyvältä. Pave eteni ja pysyi pehmeänä, jolloin siihen oli helppo tarvittaessa vaikuttaa. Ruuna tuntui myös keskittyvän hyvin, mikä tietysti vain auttoi.

Lopuksi otin vielä laukkaa molempiin suuntiin. Ensin annoin Paven laukata vähän isommin ja olin itse kevyessä istunnassa. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisin saanut antaa Paven irrotella laukassa vielä selvemmin, nyt jäin vähän liikaa mukavuusalueelle. Kuitenkin vähän sujuvampien laukkahetkien jälkeen pyörittelin vielä muutamia ympyröitä, joilla hain Pavea vähän lyhyemmäksi ja paremmin tuntumalle. Pave tarjosikin molempiin suuntiin muutamat paremmat hetket, joihin oli hyvä lopettaa se osuus.

Ravasin loppuun lyhyesti, kunnes siirryin tuntilaisten alta ulos kävelyttämään Paven. Olipa vain kiva palata Paven selkään, se tuntui niin kotoisalta. Niin sitä näemmä vain nopeasti tottuu tiettyyn ratsuun, vaan mikäpä siinä. Paven kanssahan tässä onkin tarkoitus treenata enemmän, joten ihan hyvä tulla sen kanssa tutuiksi aina vain paremmin. Tässä ratsastuksessa olin tyytyväinen omaan mielentilaani. Ratsastin rauhassa ja hätäilemättä, jolloin Pavekin saattoi tehdä tehtäviä rennosti. Kummasti ne asiat vain tuntuvat sujuvammilta ja helpommilta, kun niistä ei tee älytöntä numeroa.

Väistöjumppaa

Tuplahevostelut jatkuivat vielä tiistaina. Ensimmäisenä ratsunani toimi toista kertaa yksäriruuna Joy. Tämän päivän treeniaihe valikoitui vasta ratsun selässä, ja niin päädyimme jumppaamaan väistöjä. Alkuverryttelyssä kävin käynnin ja ravin läpi. Pyrin ratsastamaan paremmin pohkeella, jotta saisin Joyn käyttämään takaosaansa. Poni tykkäsi hieman kiemurrella aluksi sekä väännellä päätään ja kaulaansa vinkkuralle, mutta kun sain takajalkoja vähän töihin, tasoittui ratsukin paremmin. Otin myös sujuvia laukkapätkiä hakien ponia hereille. Joy laukkasi mukavan ripeästi ja tuli aina takaisin kevyesti, jolloin pääsin treenaamaan istunnalla hidastamista.

Väistöjä tahkosin tänään käynnissä niin pitkää sivua myöten, lävistäjillä kuin uralta keskemmäs ja siitä takaisin palaten. Joy vähän kiemurteli väistöissä etuosallaan, joten keskityin siihen, että saisin sen pysymään suorempana. Tähän auttoi mahdollisimman tasaisen tuntuman pitäminen, kun hevosen oli ensin saanut suoristettua. Väistöaskeleet sinällään lähtivät ihan ok, mutta jos Joy pääsi hiippailemaan, oli sillä aikaa mennä mutkalle. Jos taas sen sai kulkemaan kohtuullisella aktiivisuudella, pysyi se suorempana ja väisti sujuvammin. Pitkille sivuille tehdyt väistöt, joissa etuosa pidettiin uralla, olivat hankalampia. Jotenkin seinän läheisyys ahdisti ainakin minua. Niinpä päädyin tekemään väistöjä enimmäkseen lävistäjillä ja uralta pois ja sille takaisin väistättäen.

Hiljalleen jumpatessa Joy tuntui pehmenevän ja notkistuvan välillä mukavasti. Välillä se taas vähän nihkeili vastaan, mutta sain ratsastettua maltillisesti aina kulloinkin tullutta pulmaa korjaillen. Lopulta pääsimmekin aina pätkiä väistöjä, joissa Joy tuntui ottavan väistöaskeleet rennosti. Kokeilin myös jyrkempiä väistöjä, jotka lähtivät myös aika asiallisesti. Kunhan siis edelleen sain huolehdittua ponin suoruudesta sekä kohtuullisesta eteenpäinpyrkimyksestä.

Väistöjumpan jälkeen ravasimme vielä kahdeksikkoa, välillä yhdelle ympyrälle jääden. Alkutunnista en saanut Joyta asettumaan vasemmalle kovin hyvin, mutta tässä vaiheessa jumppa oli pehmittänyt sitä mukavasti. Saimmekin molempiin suuntiin muutamia pehmeitä ympyröitä, joilla Joy ravasi pyöreän rennosti. Olipa kiva huomata, että jumppaamisesta oli selvästi hyötyä. Joyn kanssa tunnuin tulevan ihan mukavasti juttuun, vaikka viilattavaa menossamme toki olisi ollut. Tänään kuitenkin muistin tunnustella minulle vieraampaa ratsua ja mukauttaa ratsastustani sen mukaan enkä mennyt niin perusasetuksillani.

Eloisan tamman kanssa koulutunnilla

Poneilun jälkeen palauduin takaisin hevostytöksi, sillä maanantain toisena ratsunani oli ihana Gia. Se toimi tänään vakiotuntini ratsuna. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan tuuraavan opettajan tunnilla pohkeenväistöjä sekä avotaivutuksia.

Alkuverryttelystä alkaen Gialla oli hyvä eteenpäinpyrkimys. Energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa, joten hevosen hoputtamisesta ei tarvinnut huolehtia. Enemmänkin menon tasapainottamisesta. Alkuverryttelyssä saimme mennä aika itsenäisesti ravaten sekä lyhyitä laukkapätkiä tehden. Pyörittelin ympyröitä ja yritin notkistaa Giaa asetusten ja taivutusten avulla. Laukkapätkissä Gia tuntui kyselevän, aioimmeko oikeasti vain körötellä. Tamma olisi ilmeisesti halunnut painaltaa reippaammin menemään. Otin sitten muutamia sujuvampia laukkapätkiä kevyessä istunnassa, mikä viritti Giaa hyvällä tavalla. Se kun kaipaa hieman aikaa vertyäkseen, ja laukkapätkät toimivat siinä oikein hyvin.

Tunnin päätehtävinä teimme yhdelle pitkälle sivulle pohkeenväistöjä etuosa uralla pysyen ja toiselle pitkälle sivulle avotaivutuksia. Pian avotaivutuksia alettiin tehdä jo ravissa, väistöjä taidettiin tehdä vähän myöhemmin muutamat kerrat ravissa. Väistöissä sain muistaa hallita myös Gian etuosaa, takaosa pysyi hyppysissä aika mukavasti. Gia väisti helposti, mutta jäi edestä vähän vinoksi, jos en korjannut. Gia tosin korjasi asennon heti, kun tajusin pyytää oikein. Ihanan opettavaista. Väistöissä kivaa oli se, että hevosen tiesi tekevän ne hyvin helpolla, jos vain sai omat palikat oikein. Se motivoi kummasti yrittämään, ja sen tuloksena saimmekin mukavia väistöhetkiä.

Avotaivutuksista meinasin ensin tehdä itselleni ongelman, kunnes muistin taas meneväni konkarilla, joka varmasti tekisi asian sen ymmärtäessään. Käytin avotaivutuksien yhteydessä voltteja, jotta sain haettua omat avut kohdilleen. Avot olivat hieman vaatimattomia, mutta muuten ihan ok. Oikeassa kierroksessa sain taas istuntani loksahtamaan kohdilleen, jolloin Gia teki parit avotaivutukset ravissa ihanan kevyesti ja helposti. Niissä kohdissa sai kyllä taas fiilistellä ratsastuksen helppoutta.

Tunnin lopuksi otimme vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Gia oli pehmentynyt mukavasti ja tarjosi laukassakin rennompia hetkiä. Laukan jälkeen ravissa ja itse asiassa aiemminkin tunnilla sillä tosin välillä jäi kipittäminen päälle. Niinä hetkinä Gia kauhoi menemään sellaista ravia, jota varmaan arveli ravihevostenkin menevän. Ohjeeksi tuli korjata hevonen tasapainoon, jotta sen ei tarvitsisi juosta pysyäkseen pystyssä. Tasapainon löytämiseksi jäin pyörittelemään ympyröitä sekä muistuttelin itseäni istumaan suorempana etukenon sijasta. Gia malttoi heti, kun sain korjattua meitä tasapainoisemmaksi.

Olipa kiva tunti ja erityisesti ratsu! Gia on kyllä lysti tamma. Ikää sillä on mittarissa 17 vuotta, mutta eipä se näytä missään tuntuvan. Giaa oli ilo ratsastaa, sillä se reagoi nopeasti ja vastasi apuihin hyvin. Mitä nyt jarrut välillä hukkuivat, mutta eipä siitä voinut Gialle pahastua. Eipähän ainakaan tarvinnut hoputella joka mutkassa hevosta etenemään. Jokin niissä kimoissa hevosissa vieläkin on. Tosin pakko myöntää, etten kaipaa kyseistä väriä silloin, kun hevonen pitää saada kisakuntoon mutakeleissä. Tämän kerran perusteella haikailen kyllä vielä Gian kyytiin, ehkäpä sinne joskus vielä pääsenkin.

Se on täällä taas

Poniratsastaja nimittäin. Maanantai sattui myös olemaan tuplahevostelupäivä. Ensimmäistä ratsastusta varten muutuin ponitytöksi, sillä ratsastettavana oli Riki. Tällä yksäritammalla olenkin mennyt vain kerran aikaisemmin. Kuten aina vieraampien ratsujen kanssa, pysyin nytkin pitkälti perusratsastuksen parissa.

Ratsastuksen aikana pyörittelin aika paljon ympyröitä sekä testailin muutamia käynti- ja raviväistöjä. Riki tuntui aluksi kiemurtelevan moneen eri suuntaan, kun en saanut sen takajalkoja töihin ja liikettä rehellisemmin takaa eteen. Rikin meno omistajansa ratsastamana on näyttänyt kivalta, joten ajattelin vissiin saavani samanlaista menoa ihan itsestään. Riki tosin oli asiasta eri mieltä, ja saimmekin melkoisesti pohtia toisiamme ennen kuin pääsimme askeltakaan yhteisymmärryksessä.

Laukkaa en tänään työstännyt kummemmin, vaan hurauttelin sitä muutamat kierrokset. Kunhan siis sain sen ensin nousemaan. Riki ei meinannut ensin ymmärtää laukka-apujani, mutta tajusin onneksi nollata tilanteen ja valmistella pyynnöt niin, että ymmärsimme taas toisiamme. Muutoin keskityin pitkälti käynnissä ja ravissa Rikin pehmittelyyn. Yritin saada Rikin takajalat mukaan sekä ponin suoraksi, mutta onnistumiset olivat aika vaihtelevia. Positiivista oli kuitenkin, että tajusin, mihin asioihin tuli kiinnittää huomioita menon parantamiseksi.

Tunnin kivoimmat hetket tulivat hyvällä tavalla puolihuolimattomasti tehdyissä väistöissä. Riki väisti kevyillä avuilla, jolloin sen kanssa oli hauska tehdä siksakkeja. Ensin väistöä pätkä oikealle, suoristus, väistöä vasemmalle, suoristus ja taas alusta. Riki mennä puksutti mukavasti molempiin suuntiin. Väistöjen jälkeen pyörittelin vielä tovin ravissa ja käynnissä ympyröitä. Hiljalleen Riki alkoi ymmärtää, mitä avuillani halusin, ja se tarjosi lopulta molempiin suuntiin pätkiä rennompaa ja pyöreämpää etenemistä. Töitä sen eteen sai tehdä, sillä emme selvästi Rikin kanssa puhuneet ihan samaa kieltä. Sentään tajusin parsia tätä asiaa taas satulassa, joten pientä kehittymistä sen saralla on onneksi tapahtunut. Muutoin olisin vasta nyt kirjoitellessani tajunnut, mitä siellä selässä olisi pitänyt yrittää tehdä.

Loppukäynnit taluttelin maasta. Riki on edelleenkin sympaattinen ponikaveri. Hauskahan sen selkään oli taas päästä. Riki palautti minut hyvällä tavalla (eikä onneksi konkreettisesti) maanpinnalle sen asian suhteen, että jokainen ratsu on yksilö eikä niitä kaikkia vain voi ratsastaa tismalleen samalla tavalla. Tämä onkin asia, jonka tiedostan teoriassa, mutta unohdan usein toteuttaa sitä käytännössä. Tänään sitä onneksi tuli taas treenattua.