Väistöjä vinksallaan

Hilpaisin tälläkin kertaa jo aamusta tallille. Tuloni sattui sopivasti, sillä aamutallia tehnyt oli juuri viemässä ensimmäisiä heppoja ulos. Verona oli vielä karsinassa odottamassa vuoroaan, joten nappasin sen siitä mukaani.

Treeniaiheeksi valitsin pohkeenväistön. Lähdin väistöön aina pitkän sivun alusta toista pitkää sivua kohti mennen. Muutamat ensimmäiset väistöt eivät lähteneet oikein mitenkään. Verona kulki tyynesti suoraan, ja minä ihmettelin pitkät tovit, mitä teen väärin. Lopulta aloin kiinnittää tarkemmin huomiota puolipidätteiden läpimenoon ja vartioimaan, ettei hevonen luiskahda ulkopuolelta karkuun. Näillä konsteilla sain käynnissä väistön oikealle sujumaan ihan ok, mutta vasemmalle oli takkuista menoa. Huomasin taas, kuinka paino valuu enemmän väistättävän pohkeen puolelle, jolloin vinksahdan selässä muutenkin kummalliseen asentoon. Verona kuitenkin alun hankaluuden jälkeen yritti kiltisti ymmärtää pyyntöjä, vaikka itseä tuskastutti tuottaa hevoselle enemmän päänvaivaa kehnolla istunnalla.

Ravissa hurauttelimme taas ilman mitään väistötuloksia muutamat kerrat ennen kuin ymmärsin hidastaa menoa sen verran, että saan avut selvästi tehtyä. Melkoisesti sain tosin vahtia etenkin ulkopuolta, sillä muutoin väistö katosi, ja tamma humputteli löysän ulkopuolen kautta omille teilleen. Pätkittäin sain ravissakin hyviä väistöhetkiä, mutta kyllähän se vain oli käyntiä vaikeampaa. Tässä kohti on hyvä väittää, että jos vain tekisin asiat jo käynnistä alkaen selvästi läpi, ei toisessakaan askellajissa saman tehtävän tekeminen olisi niin vaikeaa.

Väistötreenien jälkeen oli vuorossa jälleen laukka, jossa tavoitteena oli taas keskittyä omaan istuntaan ja rentouteen. Tällä kertaa onnistuin nostamaan laukan heti ensimmäisellä yrityksellä. Oikeassa kierroksessa tamma laukkasi ihan rauhallisesti ja oli mukavan hallittavissa. Keskityin hokemaan itselle sitä, että istu rennosti, älä nojaa eteen. Muutamina hetkinä sain istuntaa kasaan, toisena hetkenä se taas levisi käsiin. Lisää treeniä siis. Vasemmassa kierroksessa tamma meni vauhdikkaammin, mutta kuitenkin kohtuullisesti kuulolla pysyen. Reippaammassa menossa istuntani ei halunnut pysyä oikein mitenkään matkassa, mikä harmitti suuresti. Lisäksi viime kerralta tuttua sisäpuolelle valumista tapahtui taas ilman, että juuri pystyin sitä korjaamaan. Suurin onnistumiseni oli siinä, että rohkenin laukata molempiin suuntiin pitkät sivut. Jotain vaihtelua sille ainaiselle pääty-ympyrälle.

Sellaista tällä kertaa. Mitään suuria ahaa- tai jes-elämyksiä ei tullut, mutta laukka sai jälleen hyvälle mielelle. Toivottavasti tamma ei ole rauhoittunut vain kesän takia, sillä jatkaisin mieluusti näitä laukkaharjoituksia edelleenkin.

Laukkaa!

Koska luvassa oli lämpimämpi päivä, suuntasin ratsastamaan Veronan jo aamupäivästä. Polle oli laitumella ahmimassa ruohoa ja samalla miljoonien ötököiden buffettina. Tamma lähti ehkä tästä johtuen kiltisti laitumelta mukaan ja näytti aika tyytyväiseltä saadessaan levätä hetken viileässä tallilla itikoilta suojassa.

Verona oli omistajan mukaan käyttäytynyt laukatessa jo pidemmän tovin asiallisesti. Niinpä ajatus laukan kokeilemisesta kutkutteli mielessä. Päätin kuitenkin ensin treenata pidätteitä ja pohkeita siirtymisten avulla. Kuviona oli käynti-seis-käynti sekä käynti-ravi-käynti. Lisäksi pyörittelin ympyröitä asetuksia haeskellen käynnissä ja ravissa.

Käynti-seis-käyntikuviossa pysähtymiset sujuivat aika mukavasti. Olin jo ennen treenin aloittamista hokenut itselle, että muista pidättää ja hellittää vuorotellen, mikä ilmeisesti auttoi tässä. Pysähdyksistä käyntiin siirtymiset olisivat saaneet olla alusta asti vähän reippaampia. Hieman sain tätä parannettua, mutta sellainen kunnon aktiivisuus jäi puuttumaan. Olisi ilmeisesti pitänyt viritellä käynti ennen pysähtymistä vähän virtaisammaksi, jotta pysähdyksessäkin hevosella olisi ollut odotus liikkeelle lähdöstä, ei paikalleen jämähtämisestä.

Käynti-ravi-käyntikuviossa ravit nousivat mukavasti käynnistä, joten siinä ei ollut ongelmaa. Yllätyksenä ei taida tulla se, että enemmän päänvaivaa tuottivat siirtymiset ravista käyntiin. Yritin ajatuksella tuoda hevosta hitaampaan raviin ennen käyntiin siirtymistä, mutta tästäkin huolimatta siirtymä meni vähän hiipimiseksi. Liekö pidätteet olleet sitten kehnot vai mikä, mutta kauheasti parannusta ei tässä asiassa saatu.

Kun olin aikana tahkonnut näitä siirtymiä, rohkaisin itseni kokeilemaan sitä laukkaa. Ei muuta kuin pääty-ympyrälle ja laukka-avut. Tamma tulkitsi apuni jälleen kerran ravipyynnöksi enkä enää yhtään tajua, mitä ihmettä teen väärin. Verona kuitenkin ravia niin vauhdikasta ravia, että uskallan väittää sen tajunneen minun pyytäneen laukkaa. Olisiko se syy sitten istunnassa? Jännitän vielä nostoa, joten silloin istuntani myös jäykistyy ja antaa ihan eri avun kuin pohkeet. Pitääpä miettiä tätä seuraavalla kerralla.

Sain kuitenkin toisen noston tehtyä tammalle täysin selvästi, ja niin se oikea laukka nousi. Kuskin leuka laahasi maneesin pohjaa myöten, sillä tamma laukkasi rennon rauhallisesti vailla mitään päätöntä kiihdyttelyä. Uskalsin humputella laukkaa useampia pääty-ympyröitä ja samalla huomata, kuinka isoa tamman laukka on ja kuinka istuntani ei vain oikein olla siinä mukana. Lisää treeniä siis. Vasemmalle laukka nousi vauhdikkaammin, mutta siltikin siten, että tamma oli hyppysissä ja muisti aivan hyvin, että kuskia pitää kuunnella. Olin ihan fiiliksissä, sillä muistin hengittää ja samalla huomata, kuinka oma rentous heijastuu heti hevoseen. Vasemmassa kierroksessa ongelmana oli puskeminen, jota en näiden muutaman kierroksen jälkeen saanut kuriin enkä oikeastaan ehtinyt edes ajatella. Halusin vain hakea itselleni hyvän, rennon tunteen laukassa ja uskaltaa luottaa siihen, ettei tamma saa sätkyä ja lähde kiihdyttelemään oman mielensä mukaan. Eikä se polle lähtenyt, vaan laukkasi hyppysissä pysyen ja varsin iloinen kuski selässään.

Tästä ratsastelusta jäi varsin hyvä mieli juuri tuosta laukkaamisesta. Olihan se jo aika, että pääsemme enemmän kuin yhden ympyrän kyseisessä askellajissa. Nyt täytyy vain rohjeta ottamaan laukkaa aina vähän enemmän ja treenata siinä kuulolla pysymistä sekä omaa istuntaa. Ehdin jo haaveilla siitä, että pääsisin treenaamaan istuntaa liinassa. Eipähän itsellä tarvitsisi keskittyä ohjaamiseen, vaan voisi ajatuksen kanssa hakea hyvää istuntaa, joka antaisi hevosen tehdä työnsä rennosti.