Perjantain hevostelut jatkuivat Jetin kanssa Airan istuntatunnilla. Jaoin tunnin tuttuun tapaan Kaisan kanssa. Tunnin aiheeksi sai esittää toiveita. Minä pyysin istunnan syynäystä siirtymisissä, Kaisa kylkien kautta kääntämistä. Aira keksi sopivat tehtävät, joilla pääsimme treenaamaan molempia.
Tunnin päätehtävänä oli kääntää kentän poikki sopivasta kohtaa, ja pituushalkaisijalle tehtiin siirtymä. Ensin se oli ravista käyntiin, myöhemmin ravista laukkaan. Käyntiin tehdystä siirtymästä palattiin parin askeleen päästä raviin. Ravista laukkaan tehdyn siirtymän jälkeen sai hurruutella sopivan pätkän laukkaa ennen kuin siirtyi raviin ja aloitti tehtävän alusta. Niin kulmissa kuin käännöksissä kentän poikki sai miettiä ulkokyljellä kääntämistä. Aloitimme ravista ja oikeasta kierroksesta. Olipa hankalaa! Jetti pääsi kiemurtelemaan emmekä päässeet oikeastaan ennen siirtymää tai sen jälkeen kovin suoraan. Puhumattakaan itse siirtymisessä suorana pysymisestä. Opettaja muistutteli kylkien, pohkeiden ja katseen käytöstä. Jotenkin vain unohdin kaksi viimeksi mainittua, kun mietin kylkiä niin paljon. Hiljalleen sain tuntumaa kylkiini ja pohkeisiini, jolloin käännökset lähtivät paremmin. Siirtymät paranivat hieman, mutta vieläkin niitä tahtoi vaivata suoruuden puute. Vasemmassa kierroksessa homma alkoikin sitten sujua liki alusta asti paremmin. Hassua on se, että koen vasemman kylkeni olevan hommista paremmin perillä, mutta niin vain oikea kylkeni toimi myös. Käännökset menivät mukavasti samoin kuin siirtymät. Jetti pysyi hyvin suorana niiden aikana eikä yrittänytkään kiemurella. Minulle vaikeampi kierros olikin tänään heittämällä helpompi. Hassua, mutta niin mukavaa!
Sama kuvio laukkasiirtymillä höystettynä sujui molempiin suuntiin aika tasaisesti ja vain parantuen. Jetti nosti laukat aika asiallisesti, kun muistin pitää sen suorana. Käännökset eivät tuottaneet ongelmia, vaan Jetti kuunteli mukavan tarkasti. Olin ihan ihmeissäni, kun homma toimi niin kivasti. Sain hyvin aikaa miettiä omaa istuntaani, kun Jetti hoiti oman tonttinsa täsmällisesti. Tässä kohtaa huomasin taas katseen merkityksen. Oli paljon helpompi hahmottaa hevonen kokonaisuutena, kun katsoi menosuuntaan eikä jäänyt tapittamaan kovin kaunista niskaa. Muutamat laukannostot olivat niin helppoja ja suoria, että saatoin vain virnuilla selässä. Mikä mainio hevonen tuo Jetti onkaan! On yksinkertaisesti niin siistiä, kun tehtävät joskus vain sujuvat ilman isompaa vääntöä.
Tämän kuvion parissa vilahtikin suurin osa tunnista. Loppuun toivoin vielä opettajan syynäävän istuntaani laukassa. Jäimme pääty-ympyrälle laukkaamaan, ja opettaja jakeli korjausvinkkejä. Vatsalihakset piti tietysti pistää töihin ja tuoda rintakehä lantion päälle. Sitten piti kannatella jalat ja pohkeet tuntumalla. Tämän jälkeen piti ratsastaa pohkeella niin silloin, kun tahtoi puolipidätteillä tasapainottaa laukkaa kuin tietysti silloin, kun laukkaa halusi hieman ratsastaa eteen. Opettaja pisti minut maiskutuskieltoon, sillä se laittoi minut helposti samalla ajamaan istunnalla. Kummasti vain pohkeet tsemppasivat, kun en voinutkaan korvata niiden osuutta äänellä. Sain haeskella palasia aika paljon, mutta sain mukavasti onnistumisia. Niinä kertoina sain keskikroppaan sellaista jämeryyttä, että istunta vakautui ja pohkeella oli helpompi ratsastaa. Samalla ylävartalon heijaaminen loppui ja tuntui, että olin kohtuullisen hiljaa selässä. Näinä hetkinä sain sekä tasapainotettua että ratsastettua Jettiä eteen. Jetti tuntui tyytyväiseltä korjauksiini ja tarjosi molempiin suuntiin sellaisia laukkahetkiä, ettei tosikaan. Se tuntui niin makealta! Rennolta ja rullaavalta. Jes! Leveän virneen kanssa fiilistelin niitä hetkiä ja päätin, että tällaisia kertoja on kaivettava aina vain useammin esiin. Älyttömän hienoa kokea näin tuntuvasti ero kehnomman ja paremman istunnan välillä.
Loppuraveissa fiilistelin vielä tovin hyvin liikkuvaa Jettiä ja hihkuin sen hienoutta ääneenkin. Olin niin tyytyväinen tuntiin, ettei tosikaan! Leijailen vieläkin vähän pilvissä, mutta tämä todellakin sallittakoon. On vain niin kiva saada hyviä hetkiä näinkin vaikean asian parissa. Lajia harrastamaton varmasti ihmettelee, etteihän se istuminen nyt niin vaikeaa voi olla. Vaan kyllä se voi. Siksi onkin palkitsevaa saada istuttua paremmin ja tunnettua, kuinka positiivisesti hevonen siihen vastaa. Lopuksi taputtelin ja kiittelin Jetin hyväksi. On se vain niin hieno herra.
