keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pikkuriikkinen ahaa-hetki

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin jälleen B-tunnin kanssa, joten ratsukoita oli kahdeksan. Tämä ei onneksi pahemmin haitannut koulutuntia, jolle sain Manun. Samalla selvisi, että seuran vuoden viimeiset koulukisat siirtyvät sellaiselle päivälle, jolloin en itse pääse mukaan. Sain siis samalla hyvästellä tämän vuoden kouluratsastustavoitteeni eli yrityksen saada hyväksytty tulos seurakisojen helposta A:sta. Harmi. Tunnilla pääsimme kuitenkin treenaamaan pohkeenväistöjä, voltteja sekä työstämään ravia ja laukkaa.

Tunnin pohkeenväistökuvio tehtiin pitkältä sivulta keskihalkaisijalle. Sen jälkeen suoristettiin ja pyöräytettiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Tämän jälkeen palattiin toista pitkää sivua myöten takaisin ja sen loppupuolella pyöräytettiin toinen voltti. Väistöt teimme kokonaan käynnissä, mutta kuviota tultiin myöhemmin muuten ravissa. Pohkeenväistöt sujuivat yllätyksekseni molempiin suuntiin kohtuullisesti. Manun kanssa ongelminani ovat yleensä olleet tahdin hiipuminen ja väistön olemattomuus. Tänään Manu oli mukavasti kuulolla, jolloin sekä pohkeet että pidätteet tarkoittivat useimpina kertoina jotain. Väistöissä tärkeintä oli pitää Manu riittävän suorana, ettei se päässyt pullahtamaan lavan kautta karkuun. Välillä sain olla myös hyvin kevyt pohjeavuilla, ettei Manu lähtenyt poikittamaan liikaa.

Ravityöskentely ympyröillä ja suorilla pätkillä sujui aika kivasti. Tunnin teemaksi olin ottanut pohkeideni käyttämisen, sillä Manun kanssa monesti unohdan ne kokonaan. Luulen muka, ettei itsestään liikkuvaa hevosta tarvitse ratsastaa jalalla, mikä on ihan hullunkurinen ajatus. Pohkeiden ja ohjan yhteistyö näkyi Manussa mukavana rauhallisuutena. Sain sitä välissä ravissa vähän lyhyemmäksi, jolloin se meni kivan tasaisesti ja pätkiä aika rentonakin. Välillä se toki pyrki kiirehtimään, mutta sain sen aika helposti takaisin kuulolle. Opettajakin kommentoi Manun ravin olleen jo alkupuolella tuntia aika kivaa.

Laukkakuviona oli nostaa toiselta pitkältä sivulta se käynnistä. Toiselle pitkälle sivulle puolestaan pyöräytettiin kaksi volttia. Laukat nousivat kohtuullisesti, kun valmistelin ne huolella. Huolimattomat nostot menivät tietysti raviaskelten kautta. Laukkaa en tänään saanut pyörimään ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, vaikka pari parempaa pätkää mahtui mukaan. Olisin varmasti saanut suoristaa Manun paremmin, jolloin se olisi päässyt laukkaamaan helpommin. Nyt taisin keskittyä liikaa myötäasetuksen nypläämiseen, jolloin tahattomasti väänsin Manun kaulan mutkalle. Laukassa istuntani pääsi retkahtamaan harmittavan paljon, vaikka yritin saada lantiota alle ja ylävartaloa rauhoittumaan. Manu on herkkä istunnalle ja korjaa heiluvan ratsastajan tuottamat tasapaino-ongelmat vauhdilla. Olikin opettavaista huomata, kuinka Manu tasoittui aina, kun sain itseni kuosiin. Vielä kun saisin pidettyä itseni paketissa enemmän kuin pari askelta kerrallaan.

Tunnin tavoitteeni paremman pohjeratsastuksen osalta toteutui kohtuullisesti. Sen varmasti huomasi siitä, että loppuraveissakin Manu malttoi ihmeen hyvin. Yleensähän se on minun kanssani lähtenyt viimeistään tässä vaiheessa kauhomaan kuin mikäkin kiituri. Täydellistä pohjeratsastukseni ei ollut lähellekään, mutta siihen keskittyminen vei sopivalla tavalla huomiota ohjissa roikkumiselta. Se osaltaan piti Manua kevyempänä edestä, kun en päässyt ehdottelemaan sille vetokisaa. Tällaiset pienten ahaa-hetkien tunnit ovat kyllä kivoja. Kummasti lämmittää mieltä huomata, että pystyn ennen tuntia ajattelemaan jotain korjausta vaativaa asiaa ja jopa tunnin aikana tekemään töitä sen eteen. Pieniä parannuksia, mutta varsin aiheellisia sellaisia.