Lauantaina kävin ratsastamassa vielä Jetin itsenäisesti. Ensin olin ajatellut meneväni puomeja, mutta laiskuuden iskiessä pitäydyin kuitenkin sileän ratsastuksessa. Suuria suunnitelmia ei ollut, vaan muistin yhtäkkiä pohkeenväistöjen olemassaolon ja päädyin tekemään niitä kaikissa askellajeissa.
Alkuverryttelyn jälkeen tein pohkeenväistöjä käynnissä väistättämällä takaosan vuoroin uralta sisemmäs ja vuoroin puolestaan jättämällä sen uralle. Väistöaskelien lisäksi keskityin siihen, ettei tahti hyytyisi niiden aikana täysin. Käynnissä helpommalta tuntuivat väistöt oikealle. Yritin olla jäämättä varmistelemaan turhaan ja tekemään väistön rauhassa. Alun nyhräyksen jälkeen saimme lopulta muutamia ihan asiallisia hetkiä. Väistöissä vasemmalle sain keskittyä pitämään etuosan vasemmalta hallinnassa, ettei Jetti pullahtanut sieltä karkuun ja lakannut väistämästä.
Ravissa tein väistöjä uralta keskemmäs ja takaisin. Ilmeisesti käyntiväistöt olivat sujuneet aika hyvin, sillä ravissakin väistöt onnistuivat kohtuullisesti. Kivoimmat hetket tulivat silloin, kun tajusin Jetin kuuntelevan istuntaa hyvin eikä minun tarvinnut varmistella pohkeella mitään ylimääräistä. Näinä kertoina väistöt etenivät ilman kummempaa hyytymistä, ja meno oli ihanan helppoa. Edelleen tosin väistöt oikealle olivat sujuvimpia kuin väistöt vasemmalle. Pääsin kuitenkin vähän jyvälle myös vasemmalle tehdyistä väistöistä, mikä ilahdutti kummasti. On mukava huomata, että välillä sitä saa sekä huomattua ongelman että vähän ratkaistua sitä jo satulassa ollessaan.
Lopuksi tein vielä väistöjä laukassa uralta keskemmäs ja välillä sieltä takaisin uralle palaten. En muistakaan, milloin viimeksi olisin näitä tehnyt, joten olikin jo korkea aika. Muutamat väistöt lähtivät aika mukavasti, mutta olisin ehkä saanut vähän ratsastaa laukkaa napakammaksi ja lyhyemmäksi. Välillä kun tuntui siltä, ettei Jetti ehtinyt ottaa väistöaskelia, vaan ajautui aina sinne, minne piti. Onnistumisia tuli kuitenkin siinä, että sain suoristettua väistöaskelien jälkeen aika mukavasti. Tässä kohtaa olisin kuitenkin kaivannut vähän taas peiliä tai toista silmäparia kommentoimaan menoa, sillä itse en täysin osannut päätellä, menikö tehtävä niin kuin piti vai vain sinnepäin. Oli kuitenkin mukava tehdä laukassakin välillä muuta kuin vain humputtaa menemään. Täytyykin toivoa jollekin ohjatulle koulutunnille tehtäviä nimenomaan laukassa.
Loppuverryttelyssä en tehnyt kummempaa, kunhan annoin Jetin ravata menemään rennosti ohjan perässä venyttäen. Päivän treeni oli tiivis ja tiukasti yhteen asiaan keskittyvä, mutta se tuntuikin vaihteeksi mukavalta. Välillä on kyllä kiva, kun voi itse keksiä harjoitukset, ja välillä se taas on itsenäisessä ratsastamisessa kauheinta. Onneksi käyn myös ohjatuilla tunneilla, joista saan ammennettua mukavasti harjoituksia näitä kertoja varten.
