Ei olisi taas keli yhtään paremmin voinut suosia viikon toista Tallinmäen tuntiani. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja lämpöasteita oli pari. Niinpä tarkenin ratsastaa pitkähihaisessa ja fleecehupparissa ja meinasipa vielä tulla paikoin kuuma. Kevät tulee, ihanaa! Tämän kauniin päivän tunnin menin Jetillä, ja aiheena olivat pohkeenväistö sekä toiveeni mukaan laukkalävistäjät.
Alkuverryttelyssä tulimme ravissa koko kentän kokoista kahdeksikkoa, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjällä. Annoin Jetin ravailla rauhassa ja lämmetä siinä hiljalleen. Vasemmassa kierroksessa Jetti puski taas hieman enemmän kuin viimeksi ja vaati paikoin napakoita korjauksia, että malttoi mennä toivotusti. Oikea kierros ei tuottanut pulmia, kuten ei yleensäkään. Teimme myös verryttelynä muutamia siirtymiä ravin sisällä, jotta hevosen alkaisivat virittyä töihin. Jetti lyhensi aika hyvin, mutta ei niinkään pidentänyt. Toki tunti oli vielä aluillaan eikä mitään oikeaa keskiravia edes odotettu, mutta olisin toivonut hieman selvemmän reagoinnin pohkeeseen. Tietenkin olisi auttanut, jos olisin ratsastanut niin, että Jetti myös reagoi, mutta taisin jäädä vähän haaveilemaan.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä oli pohkeenväistö keskihalkaisijalla siten, että sen aikana takaosaa väistätettiin hetken aikaa vasemmalle, sitten oikealle. Eli ikään kuin keikuteltiin hevosen takaosaa puolelta toiselle lyhyissä pätkissä. Väistöt sujuivat Jetin kanssa niin kuin normaalistikin eli aika helposti niin käynnissä kuin ravissa. Jos helpompi suunta pitäisi valita, sanoisin väistön oikealle onnistuneen paremmin. Siihen suuntaan Jetti meni oikeastaan ihan ongelmitta, kun taas väistössä vasemmalle yritti hitusen verran vääntyä mutkalle. Menimme väistöjä tällä kertaa suoralla hevosella. Ravissa Jetti tuli väistöt käyntiä vähän paremmin. Olen alkanut arvella, että minun kanssani Jetin huonoin askellaji on nimenomaan käynti. En saa siihen riittävää aktiivisuutta, jolloin se jää vähän hiippailemiseksi. Ravissa sen sijaan Jetti jo liikkuu itse, joskin rauhallisesti, mutta kuitenkin.
Toisena tehtävänä tulimme ensin ravilävistäjiä ja sitten laukkalävistäjiä. Lävistäjän loppupuolella sai ajatella apuna pohkeenväistöä, jotta hevosen sai tuotua hyvin perille asti. Ravissa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että oikeasta kierroksesta vasempaan lävistäjän kautta vaihtaessa Jetti pääsi aavistuksen verran menemään mutkalle. En saanut uutta asetusta läpi niin nätisti kuin olisin halunnut, jolloin lävistäjältä uralle pääsemisen jälkeen vastaan tullut kulma ei mennyt kauhean ketterästi. Sinällään tuo ei yllättänyt, sillä vasempaan kierrokseen minulla onkin Jetin kanssa enemmän ongelmia kiitos puoliteholla toimivan sisäpohkeeni. Videolta (alempana nähtävissä) tarkistettuna jalkani vispaavat harjoitusravissa todella tökerösti. En näemmä saa ollenkaan pidettyä niitä tuntumalla hevosen kyljissä, vaan annan niiden heilua ilmassa.
Laukkalävistäjätkin sujuivat ihmeen kivuttomasti, vaikka arvelin Jetin esittävän taas vaihtotaitojaan, mutta ei. Jetti puksutti laukassa tasaisesti lävistäjän ja palasi uralle ongelmitta. Ainoa pulma oli se, etten saanut valmisteltua siirtymistä raviin aina kunnolla, jolloin Jetti humpsahti kulman läpi vastalaukassa, hups. Tulipahan taas huomattua, kuinka vastalaukka ei ole sille ongelma, kun en itse siitä moista tee. Näiden kertojen jälkeen kiinnitin paremmin huomiota siirtymisen valmisteluun, jolloin pääsimme laukassa perille lävistäjän loputtua ja saimme siirryttyä hyvin raviinkin. Ihmeen vaivatonta kerta kaikkiaan. Videolta bongasin puolestaan pohkeiden pysyvän paremmin paikoillaan, mutta varpaani sojottavat ulos, ja ylävartaloni soutaa menemään. Pah.
Loppuraveissa testasimme vielä vähän keskiravin kaltaista menoa. Opettaja neuvoi keräämään Jetin ravin vieterille ja päästämään siitä sitten venyttämään askelta. Aluksi Jetti kipitti eikä kerännyt ravia lyhyemmäksi ennen kuin olin pyöritellyt muutamia ympyröitä avuksi. Sen jälkeen lyhentäminen onnistui, mutta keskiravin kaltaisessa hetkessä nakkasin ohjat löysälle. Opettaja muistutti, että parempi pitää ne ohjat tuntumalla, sillä hevosen toivotaan lähtevän keskiraviinkin tuntumalla pysyen. Toistojen myötä ohjat alkoivat pysyä hyppysissä, ja Jettikin pääsi tehtävästä kartalle. Pari viimeistä yritystä olivat aika kivoja, vaikka energisyyttä olisi varmasti saanut olla enemmän. Ero kuitenkin tavallisen ja keskiravin välillä oli havaittavissa. Parasta oli tietysti se, että Jetti lähti itse aktiivisesti lyhyemmän ravin jälkeen etenemään. Ihan kuin ratsu olisi hieman imenyt kohti isompaa ravia. Se oli hauska tunne, viimein ratsureimani heräsi. Lopuksi sitten annoimmekin ratsujen venyttää ohjan perässä, ja tunti oli siinä. Olisipa laukkalävistäjät aina näin helppoja, niin mikäpä niitä olisi niin tunnilla kuin koulukisoissa puksutella menemään.
Videoista kiitos Tiinalle!
