sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ohjeista, mutta anna hevosen ratkaista

Lauantaitunnin veti viikonloppuopettajan sijasta se opettaja, joka osaa mukavasti tsempata minua. Hänen ohjauksessaan olen saanut monia ahaa-elämyksiä. Siksi olinkin vähän huojentuneemmalla mielellä, kun pollenani oli Kaapo. Minusta on alkanut vähän tuntua, etteivät minun ja Kaapon kemiat kuitenkaan taida natsata. Se on nuori ja vilkas, minä häseltäjä ja hermostuja. Ei siis kovin hyvä yhdistelmä.

Puomitunnilla keskityttiin laukan hallintaan. Ensin hurauteltiin kahden puomin muodostama kaarre ravissa, sitten laukassa. Kaapo meni ihan mukavasti, mutta opettaja komensi minua lopettamaan ylimääräinen ohjaus ja antamaan Kaapon ratkaista ongelma. Alussa en millään osannut jättää hevosta rauhaan, mutta ehkäpä pari kertaa meni kohdilleen.

Lopputunti keskityttiin suoralla olevien kahden puomin väliin. Ensin haettiin mahdollisimman lyhyttä laukkaa. Minun jarrutuskyvyttömyydelläni ja Kaapon reippaudella saatiin tulokseksi kuusi askelta. Tosin sitäkin piti säätää pari kierrosta, kun jäin taas höseltämään selkään omiani. Selvänä ohjeena oli hoksauttaa pidätteellä ennen ensimmäistä puomia, antaa sitten olla ja ensimmäisen puomin jälkeen vähän taas kasata hevosta. Parit kerrat hujahtivat viidellä, kunnes tajusin pidättää vähän ronskimmin, jolloin Kaapo otti vihjeen onkeensa. Niin sitä humputeltiin mukavan helposti väli kuudella askeleella. Parasta oli se rento fiilis, jolla Kaapo eteni. Siinä ei tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin siitä, että antoi hevosen edetä. Viiden askeleen väli onnistui tietenkin ongelmitta. Olihan se Kaapon peruslaukan tahti eli minun tarvitsi vain ohjata polle puomille, hoksauttaa ja rentoutua. Kaapo laukkasi välin nätisti ja kohtuullisen tasaisesti.

Kieltämättä tunnin vaikeimpia asioita oli antaa hevosen tehdä työnsä rauhassa. Tuntui, että olin koko ajan säätämässä jotain, mikä tuskin sai Kaapoa yhtään rennommaksi. Onneksi saimme Kaapon kanssa pariin kertaan asiat rullaamaan, jolloin osasin jopa rentoutua ja istua kyydissä rauhassa. Niinä hetkinä polle tuntui varsin mainiolta, ja kuskikin sai tuntea, millaista se ainakin hetkellisesti toimiva yhteistyö tuntuu. Se tuntuu muuten käsittämättömän hyvältä. Tällaista lisää, kiitos.