Lieköhän aikaisempi kuumat tärskyt Mantan eli Hot Daten kanssa menneet hyvin vai oliko sattuma kyseessä, mutta toisellekin tunnille pärskähti polleksi tuo samainen päänviskoja-suloisuus. Tällä kertaa tosiaan olin ängennyt perjantain ensimmäiselle tunnille mukaan, tasona C/B. Tuolle tunnille menin sen takia, että omalla tunnillani olisi ollut esteitä, mutta reissu kotikunnalle pakotti perumaan sen.
Huomasin, etten ole kovin monella pollella pomppinut esteitä. Huvitti hieman se, että edellisiltana olin pohtinut, etten missään nimessä pärjäisi Mantan kanssa esteillä. Aiemmat seuraukseni pollen menosta ovat hieman hirvittäneet. Sillä riittää vauhtia sopivasti ja se kyllä kääntyy mitä tiukimmin, joten estepolleksihan siitä olisi helposti. Itse kuski tahtoo vain nuokkua joskus ja yleensä siitä ei seuraa hyvää.
Hieman siis jännitti hypätä pitkästä aikaa sellaisella pollella, jolla ei ole esteitä mennyt. Olen vähän jämähtänyt esteillä Perillukseen. Manta kyllä on kiva, estetunti todisti sen jälleen. Vähän saisi tammalla olla muotoja enemmän, kun se tahtoo jäädä hivenen kapoisaksi ja pieneksi minulle, vaikka vauhdissa sitä ei kyllä huomaa.
Tunnin aiheena oli jumppasarja. Mukavan turvallinen palautuminen takaisin esteiden mukavaan maailmaan kyllä. Alussa treenattiin puomien ylitystä ihan perusistunnassa. Sitten pistettiin puomien jälkeen pientä ristikkoa, kunnes päästiinkin pomppimaan paremmin. Tällä kertaa minä taas kuvittelin olevani jossain Samsung Nations Cupin kilpailussa. Tämähän näkyi siinä, että halin hypyissä Mantan kaulaa kuin olisin ylittämässä niitä puolentoista metrin esteitä. Onneksi opettaja komensi minut pystymmäs ja muutaman kierroksen jälkeen tajusin, että hyppäämäni esteet ovat lähempänä 60 senttiä kuin noita lukemia. Tosin jos en väärin katsonut, taisin tulla hypänneeksi urani korkeimmat esteet. Ainakin muutamalla kerralla vilkaisin esteitä ja ne näyttivät hivenen korkeammilta. Olisiko juuri 60 cm, ehkäpä 70? Olisi pitänyt kysäistä, mutta hienoa oli!
Tunti meni ihan kohtuullisesti. Mantan hyppyyn oli helppo mukautua eikä se esteillä tehnyt mitään outouksia. Tosin tällä pollella on hauska tapa: ohjia kootessa se alkaa automaattisesti täpittää vauhdikkaammin. Vauhtipuolihan vähän kostautui malttamattomuutena. Manta olisi halunnut kaahata miten sattuu, mutta se pysyi hyppysissä viime kertaa paremmin. Sain ohjeeksi, että kunnolla liikettä sille takapäähän ja sopivan jämäkkä tuntuma suuhun, niin se rauhoittuu päänsä kanssa. Niinhän se tekikin. Itse asiassa mielessä välähti, ettei Mantakaan olisi välttämättä hullumpi tapaus estekisoissa. Rataahan en sillä ole hypännyt, joten mieleni moisen jälkeen voisi muuttua, mutta jos se pysyisi hallinnassa, tulisi hyvä aika ainakin.
Oli kyllä kiva hypellä ja vähän korkeampaa kuin normaalisti. Huippua! Kyllä sitä on niin estepuoleen paljon enemmän painottuvia kuin kouluun. Ensi viikolla olisi kolmen päivän estevalmennus. Pitää seuraavalla tunnilla muistaa hoksauttaa opettajalle, että Perillus pitäisi saada. Hieman huolettaa, jos se on unohtanut aiemman maininnan ja polle on jo varattu. Sitten pitää vähän tuumia pollevalintaa uudemman kerran, mutta sitä ennen pitää vain toivoa parasta.
