Paluu kimon satulaan

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa tuplahevostelupäivä. Paven itsenäisen ratsastuksen jälkeen hain tarhasta puunattavaksi kimon tamman eli Gian. Omistajan hiihtolomaillessa sain kunnian liikuttaa tätä tammaa, joka kerta toisen jälkeen jaksaa ihastuttaa minua hyvällä luonteellaan ja mallikelpoisella käyttäytymisellään. Liikutusmuotona oli kevyt maasto, jonne seuraksemme lähtivät Kaisa ja Vake.

Kävimme tutun Kotakankaan lenkin, pitkästä aikaa menemällä metsälenkin kautta. Me Gian kanssa otimme luonnollisesti vetopaikan. Olen nähnyt Gian maastossa monesti, joten tiesin sen olevan varma ja vakaa menijä. Alkumatkan taitoimme pääosin käynnissä, ravasimme vain lyhyen pätkän. Kun pääsimme metsäosuudelta takaisin tielle, otimme pätkän laukkaa. Se sujui oikein mukavasti. Laukkaosuuden jälkeen ravasimme taas pienen tovin, kunnes olimmekin jo metsälenkin alussa. Taitoimme sen käynnissä. Paluumatkalle lähdimme ravissa ja otimme toisen laukkapätkän. Gia laukkasi tallia kohti reippaammin, mutta pienimpiäkin pidätteitä kuunnellen. Virtaa tuntui olevan vaikka millä mitalla, mutta Gia malttoi hienosti.

Kiersimme vielä lopuksi kotipellon ja palasimme tallille noin tunteroisen kestäneen lenkin jälkeen. Reissu meni oikein mukavasti, ja Gia oli niin kiva maastoratsu kuin olin ajatellutkin. En kyllä pistäisi yhtään pahaksi, jos Tallinmäelle tulisi pari kolmekin Gian kaltaista hevosta. Sellaisten kanssa olisi mukava ratkoa näitä ratsastuksen loputtomia salaisuuksia.

Sunnuntain humputtelua

Sunnuntaina kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti. Olin ensin ajatellut treenaavani seuraavan viikon koulukisojen ohjelmaa, mutta lopulta jäin vain perusratsastuksen pariin. Maneesissa meidän lisäksemme oli kaksi muuta ratsukkoa, joista toisella oli meneillään ohjattu tunti.

En tosiaan tehnyt mitään kummempaa, kunhan kävin kaikki askellajit läpi ja mietiskelin välillä menoamme. Muutamat tekemäni pysähdykset sekä siirtymiset alaspäin olivat tänäänkin vaikeita. Pysähtymisissä Pave jostain syystä jää usein hangoittelemaan vastaan. Haluaisin viimein tietää, mikä istunnassani tai avuissani saa sen tekemään niin. Muutoin siirtymisissä alaspäin Pave alkaa tehdä ne ensin asiallisesti, mutta viime hetkellä aina jännittyy ja muuttuu hirveksi. Siitä taas pari askelta, niin hevonenkin onkin palautunut rennommaksi. Mitä ihmettä? Nyt olisi istuntagurulle tarvetta, niistä istuntatunneista nyt puhumattakaan.

Toisena asiana kiinnitin huomiota Paven etenemiseen. Jälleen istuntani näkökulmasta. Keventäessä Pave liikkuu ihan kohtuullisesti. Kun taas istun harjoitusraviin, ravi hiipuu hieman. Vielä enemmän se hiipuu, jos Pave jännittyy ja jää kulkemaan hirvenä. Silloin en saa istuttua sitä vähääkään. Jos taas saan parsittua istuntaani, kulkee Pave rennommin ja tasaisemmin, jolloin istuminenkin on helpompaa. Niinpä kunnon eteneminen harjoitusravissa jää vähän vaiheeseen, kun oma istuntani ei pysy riittävästi kuosissa. Repsahdus näissä istunta-asioissa alkaa näkyä todella harmillisella tavalla, joten asiaan pitäisi tehdä muutos. Pavessa kuitenkin hyvää on se, että vastaa ratsastajan muutoksiin melko nopeasti, joten onpahan helppoa tajuta, milloin istuu paremmin, milloin taas todellakaan ei.

Laukkasimme vähän pätkissä ilman sen kummempia tehtäviä. Olin muutamat hetket kevyessä istunnassa ja hain hyvää, vakaata asentoa. Se löytyi ihan kivasti. Yritin myös muistaa pistää Paven laukkaamaan isosti, mutta taisimme kuitenkin vähän jäädä humputtelemaan sunnuntaifiiliksin. Vaan eipä se haittaa. Tänään oli kiva mennä rauhassa ja tehdä noita pieniä havaintoja. 

Pohkeenväistöt jälleen testissä

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsimme mukavan monipuoliseen treeniin. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. 

Tunnin ensimmäinen kuvio oli ratsastaa lyhyet sivut puolimpyrämäisesti. Niiden aikana hevosia houkuteltiin asettumaan johtavalla sisäohjalla ja ulko-ohjalla tilaa antaen. Suuntaa vaihdettiin koko ajan lävistäjillä eli maneesi oli käytännössä sovellettu kahdeksikko. Ensin tehtävällä ratsastettiin sujuvaa ravia koko ajan. Myöhemmin aloimme tehdä lävistäjille ravin lyhentämistä ja lopulta siitä tehtyjä laukannostoja.

Tällä kertaa käteni keksivät, että vaikka sain luvan kanssa käyttää sisäohjaa, halusi ulkokäteni myös roikkua ohjassa. Oikeassa kierroksessa sain annettua ulko-ohjalla paremmin periksi, ja Pave asettui tässä suunnassa helpommin ja tuli sisäohjan tuntumalle. Vasemmassa kierroksessa hallitseva oikea käteni halusi ulkokäden roolissa roikkua ohjassa enkä saanut heti annettua sillä riittäväksi periksi. Opettaja neuvoikin olemaan varmistelematta sillä turhia. Vasemmassa kierroksessa sain tehdä sisäpohkeella töitä, jotta Pave vähän notkistui ja lähti asettavan sisäohjan mukaan. Sujuvan ravin hakeminen unohtui aina välillä, mutta opettaja hoksautteli siitä hyvin. Lävistäjille ratsastettu ravin lyhentäminen vaati ensin oman istuntapaketin saamista vähän kasaan. Muuten Pave jännittyi eikä lyhentänyt riittävästi. Kun taas sain istuttua ja pysyttyä tuntumalla, Pave tarjosi asiallista lyhentämistä. Sen jälkeen meillä meni taas tovi, että pääsimme takaisin sujuvampaan raviin. Näitä vaihteluita oli kuitenkin hyvä tehdä, eipähän päässyt helpolla vain yhtä vauhtia puksuttaen.

Lävistäjille tehdyt laukannostot lyhyestä ravista menivät vähän niin ja näin. Oikean laukan nostaminen tökki tänään vasenta enemmän. Sain taas muistaa istua selässä jämäkästi ja olemaan könöttämättä etukumarassa. Samalla piti muistaa ajoittaa laukannosto oikeaan kohtaan. Näillä vinkeillä saimme parempia nostoja, vaikka oikea laukka jäi edelleen vähän vaiheeseen. Nostojen jälkeen piti ajatella laukkaa heti eteen, ja tänään pääsimme Paven kanssa laukkaamaan taas aika asiallisesti.

Tunnin toinen kuvio oli tulla keskihalkaisijalle ravissa ja pysyä sillä mahdollisimman suorana. Sen jälkeen lähdimme keskihalkaisijalta pohkeenväistöön uraa kohti. Jos kuviolle oli tultu oikeassa kierroksessa, myös väistö tehtiin oikealle. Näin suunta vaihtui jokaisen kierroksen jälkeen. Sain ratsastettua tiet keskihalkaisijalle sekä sillä suorana pysymiset aika hyvin. Pave oli notkistunut mukavasti tunnin aiemmassa tehtävässä, jolloin tämä tehtävä oli helpompi. Väistöjä olin murehtinut etukäteen, mutta niinpä vain Pave esitti paljon parempia väistöaskelia kuin edelliskerroilla. Eivät ne toki vielä puhtaita pohkeenväistöjä olleet, mutta kovasti sinnepäin. Väistöt oikealle olivat selvästi Pavelle helpompia. Väistöt vasemmalle menivät nahkeammin emmekä päässeet uralle saakka. Opettaja muistutti jälleen kerran istumaan ryhdikkäästi ja olemaan valumatta etukenoon. Pavea piti myös vähän toppuutella odottamaan ja pyytää väistöaskelia maltillisesti. Saimme parannettua väistöjä vasemmallekin, ja pääsin väistöissä oikealle nauttimaan menosta säätämättä ihan liikoja. Tämä tehtävä oli toki vaikea, mutta pienet onnistumiset väistöissä kruunasivat itse asiassa koko tunnin.

Lopputunnista palasimme vielä tunnin ensimmäiselle kuviolle eli kahdeksikolle ratsastaen sen nyt kokonaan laukassa. Lävistäjien alussa vaihdoimme aina laukan lyhyen ravin kautta. Pave tahtoi tässä tehtävässä alkaa ennakoida laukannostoja, jolloin en saanut sitä aina lyhentämään ravia. Hölmösti jätin sen tehtävän kesken ja siirryin jo laukannostoon. Arvattavasti ne nostot eivät olleet kovin asiallisia. Muutaman kerran jälkeen tajusin alkaa keskittyä ravin lyhentämiseen enemmän ja ajatella nostoa vasta sitten. Oikea laukka oli edelleen hankalampi nostaa, mutta siihen ja vasempaan kierrokseen saimme lopulta parit asialliset nostot. Salaisuus oli taas ensin paketoida oma istunta kuntoon, sitä kautta saada Pave lyhyempään raviin ja sitten vain ajoittaa nosto oikein. Sain aavistuksen aina lyhennettyä laukkaa ennen kuin siirsin Paven raviin, mutta näitä siirtymisiä alaspäin meillä kyllä on harjoiteltava vielä melkoisesti. Etenkin minun pitää oppia istumaan niissä vakaammin. Oli kuitenkin kiva huomata, että Pave ymmärsi, kun pyysin sitä lyhentämään ja malttamaan. Apuni eivät vain juuri tuon epävakaan istunnan takia lopulta voineet mennä täysin läpi, mutta onneksi tehtävässä oli kuitenkin pientä ajatusta mukana.

Loppuravissa emme tehneet enää mitään kummempaa, kunhan haimme hevoset vielä toviksi hyvään etenemiseen. Tunnin tehtävät olivat kyllä mukavan vaihtelevia. Missään vaiheessa ei päässyt vain köröttelemään, vaan koko ajan sai tehdä pieniä muutoksia. Pohkeenväistötehtävä toi tänään parhaimmat hetket, vaikka niissä työtä onkin. Sain kuitenkin Paven tajuamaan paremmin väistöapujani kuin vielä tähän mennessä kertaakaan. Vaikka eipä se yllätyksenä tule, että Pavehan tekee, jos vain saan sanottua sille asiat selkeästi. Artsin treenit kyllä toimivat minulle. Ratsastan niissä yllättävän keskittyneesti. Vaikka kaikki ei menisi aina putkeen, en ala isommin herneillä, vaan jaksan yrittää uudelleen. Sellaisella asenteella treenaaminen onkin yllättävän kivaa.

Otetta parempaan laukkaan

Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin tietysti Pavella. Ratsukoita oli neljä. Itsenäisessä alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin asettelemaan ja taivuttelemaan Pavea notkeammaksi. Mitään suuria ihmeitä ei tapahtunut, mutta työskentelin tämän asian parissa paremmin kuin aiemmin. Paljon ympyröitä ja kaarteiluita, niin asettaminen ja taivuttaminen tulevat väistämättä tehtäväksi.

Ennen rataa hyppäsimme taas yksittäisiä tehtäviä, kuten kahdeksikolla olleita ristikoita, keskihalkaisijan suuntaisesti ollutta yksittäistä pystyä puomeilla varustettuna sekä kavaleteista ja pystystä koostunutta kolmikaarista kiemurauraa. Vaikein tehtävistä oli puomeilla varustettu pysty. Kummasti se maailma meneekin sekaisin, kun pystyn edessä on ponnistuspuomi. Sen muka vielä pitäisi auttaa! Minulla taas menevät ajatukset solmuun sen kanssa, niin kuin tänäänkin. Vähän rämpimistä sillä tehtävällä oli, mutta lopulta sillekin tuli parempia hyppyjä. Muuten tehtävät menivät ihan mukavasti. Laukka oli aika pitkälti kunnossa, ja Pave nappaili vaihtotehtävillä laukat oikein, jos ehdin tiedottaa asiasta ajoissa. Ravinkin kautta saimme siis niitä edelleen korjailla.

Päivän rata hypättiin matalalla korkeudella, ja se sisälsi tuttuun tapaan aiemmin harjoiteltuja tehtäviä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmikaarisen kiemurauran, joka meni ihan ok. Matka jatkui, ja hyppäsimme lävistäjällä olleen ristikon. Laukka ei vaihtunut tässä, vaan sain korjata sen vasemmaksi ravin kautta. Seuraavana oli kahden askeleen sarja, jolle piti tulla sujuvasti ja antaa hevosen lyhentää välissä. Sarja meni ihan hyvin, vaikka olisimme edelleen saaneet laukata hieman sujuvammin sille. Sen jälkeen saimme myös korjata laukan takaisin ravin kautta vasemmaksi. Sitten edessä oli vielä kaarevalla linjalla olleet lävistäjäristikot, joista toisen olimme jo radalla hypänneet. Ristikoiden väli meni viidellä askeella, mutta tie ei ollut ihan kohdillaan. Taisimme saadakin uusia radalta nämä kaarevan linjan ristikot sekä jumppasarjan 90 sentin korkeudessa. Uusintakierroksilla lävistäjäristikot menivät nyt asiallisemmalla tiellä viidellä askeleella. Jumppasarja meni myös mukavasti, mutta omaa mukautumistani olisin saanut viilata vielä enemmän.

Tunnilla petrasimme Paven kanssa hyvin paremman laukan löytämisessä. Laukkasimme useimmat tehtävät sekä radan paremmalla etenemisellä enkä jarrutellut turhia. Muhkeutta sekä säädeltävyyttä laukkaan toki saamme hakea vielä enemmän. Samoin kuin sitä, että ratsastan pohkeella aina vain aktiivisemmin ja annan ohjien olla enemmän rauhassa. Pudotimme tällä tunnilla pari puomia sekä Paven etukengän. Sen puuttuminen ei onneksi haitannut Paven liikkumista. Tästä tunnista jäi hyvä fiilis, ja se tuntui palkinnolta siitä, kun olin tietoisesti keskittynyt korjaamaan himmailevaa laukkaa sujuvammaksi. Nyt sain vähän tuntumaa siitä paremmasta etenemisestä, jolloin sitä on helpompi hakea muulloinkin.

Myötä- ja vasta-asetusten työstöä

Maanantain koulutunnilla pääsimme treenaamaan myötä- ja vasta-asetuksia. Ratsukoita oli yhteensä kuusi, minulla ratsuna oli Pave. Alkuverryttelyssä pyörittelimme keskiympyröitä sekä menimme muualla tavallisesti uraa myöten. Haeskelin asetuksia läpi, ja oikea puoli tökki taas vähän enemmän. Sisäpohkeeni ei herännyt hommiin, jolloin en niin saanut notkisteltua Pavea siihen suuntaan. Muutoin Pave toimi ihan mukavasti ja ravasi kohtuullisen aktiivisesti.

Seuraavassa kuviossa teimme ravissa myötä- ja vasta-asetuksia niin pitkillä sivuilla kuin pääty-ympyröillä. Ympyrällä vasta-asetukset tehtiin avoimen sivun puolella ilman seinän tai aidan tarjoamaa tukea. Vasta-asetuksissa huomasin taas syvän rakkauteni sisäohjaan. Sen sijaan, että ulkokäsi olisi osannut pyytää vasta-asetusta, halusi sisäkäsi roikkua ohjassa koko ajan. Sain suunnilleen tuijottaa sisäkättäni ja komentaa itseäni hellittämään sillä, jotta sain sitten ajateltua ulkokättä ja vasta-asetusta. Ongelmaksi muodostui se, että jäin näpertämään liikaa molemmilla ohjilla. Yritäpä siinä sitten hevosena päätellä, mitä se kuski haluaa, kun molemmissa ohjissa tapahtuu jatkuvasti jotain, hoh. Onneksi kuviota tahkottiin sen verran pitkään, että sain myös vähän tsempattua. Kun tajusin, ettei vasta-asetus tarkoittanut hevosen vääntämistä mutkalle, sain tehtyä sen kohtuullisesti ja liioittelematta. Onnistuneempien vasta-asetusten jälkeen olikin helppo palata takaisin myötäasetukseen.

Samaan kuvioon lisättiin laukannosto ravissa tehdyn pääty-ympyrän jälkeen. Pitkän sivun keskellä hevosia käytettiin vasta-asetuksessa ja sen jälkeen hurautettiin vielä pääty-ympyrä laukassa. Jälleen sen avoimella sivulla vasta-asetusta hyödyntäen. Paven keskittyminen meni taas siihen, että se seurasi kavereitaan ja yritti lähteä niiden mukaan. Jäin niinä hetkinä aina raviympyrälle hakemaan ratsua kuulolle ennen kuin lähdin matkaan. Laukassa vasta-asetukset olivat ravia vähän hankalampia. Ilmeisesti käteni seilaavat laukassa ravia enemmän, jolloin niiden hallitseminen vaatii enemmän töitä. Mutta kun taas pääsin irti sisäohjan ihastuksestani, sain vähän petrattua. Muutoin laukassa opettaja komensi hakemaan isoa, mutta kontrolloitua menoa. Me kun tuppasimme joko jäämään pieneen hissuttelevaan laukkaan tai sitten reippaammin mennessä Pave valahti tavarajunaksi ja kiihdytti oman mielensä mukaan. Tuntuma, jämäkkä istunta ja pohkeet. Siinäpä ne avaimet, joilla saimme parit paremmat laukkahetket. Etenkin vasemmassa laukassa saimme pari kivaa pätkää, jossa Pave laukkasi pontevasti, mutta pysyi allani rauhassa. Kyllä kelpasi!

Loppuravissa annoin Paven venyttää taas eteen ja alas. Tunnilla sain hyvin työstää ja miettiä omaa vaikuttamistani. Ohjien kanssa minulla riittääkin vielä hommia. Samalla huomasin, että kun keskityn liikaa yhteen asiaan, valahtaa yksi tai kaksi muuta palasta paikoiltaan silloin. Tällä kertaa se oli istuntani. Asetuksia vääntäessäni mahdoin istua niin mutkalla, että Pave taisi olla ihan pyörällä apujeni kanssa. Kädet sanoivat yhtä, pohkeet todennäköisesti olivat hiljaa, ja istunta kieli vaikka mitä kummallisuuksia. Vaan onneksi näitä asioita tuli vähän parsittua tunnin aikana, vaikka istunta jäi nyt valitettavasti eniten paitsioon. No, jospa taas jatkossa senkin korjaaminen muistuisi paremmin mieleen.