Keskiviikon toinen tunti hurahti kavalettien parissa Akulla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi, ja pääsimme treenaamaan edelliseltä estetunnilta tuttuja juttuja.
Alkuverryttelyssä yritin säätää itseni Akun taajuudelle. Ruuna oli tuttuun tapaan reipas, mutta jotenkin otteeni oli siihen hukassa. Aku kyllä meni suunnilleen niin kuin tahdoin, mutta jotenkin en ehkä saanut sen huomiota täysin itseeni. Sen sijaan Akulla oli aikaa vahtia muita hevosia ja luimia inhokeilleen. Yritin houkutella sitä töihin, mutta taisin itsekin olla vähän puoliteholla hommissa. Erityisesti laukassa huomasin myös pientä puskemista molempiin suuntiin, kun en pitänyt Akua riittävän napakasti oikeilla raiteilla. Kaasu ja jarru olivat onneksi silti mukana.
Kirjoituslaiskuuksissani naputtelen vain loppuun hypätyn radan sujumisen. Kuten aina, olimme menneet rataan yhdistyneitä tehtäviä aiemmin omina palasinaan. Radalla matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisenä oli kaareva linja, jolla oli kavaletti, pysty ja pysty. Olimme tulleet välejä vähän vaihtelevilla askelmäärillä, ja nyt niihin meni kuusi ja viisi askelta. Matka jatkui lävistäjäpystylle, jolla Aku nappasi toivotusti oikean laukan. Siitä tulimme noin 20,5 metrin suoran linjan, joka meni kuudella askeleella. Tämän jälkeen tultiin lävistäjäkavaletti, jolla laukka vaihtui taas toivotusti vasempaan. Siitä jatkoimme kavaletin ja kahden pystyn S-kiemuralle. Kavaletti ja ensimmäinen pysty menivät hyvin, vaikka pystyn jälkeen sain korjata Akun oikeaan laukkaan ravin kautta. Ehdin tehdä tämän juuri ajoissa ennen kuin S-kiemuran kolmas pysty tuli vastaan. Se ylittyi hyvin, ja jatkoimme siitä vielä pystyn ja kavaletin, jotka olivat radan alussa olleella kaarevalla linjalla. Tiessä oli pientä haparointia, vaan saimme loikittua vielä radan kaksi viimeistä hyppyä.
Tunnin aikana teissä oli vähän hapuilua enkä ihan saanut Akua pysymään pohkeiden avulla oikealla reitillä. Aku eteni kuitenkin tehtävillä ja radalla kohtuullisesti, vaikka tuntui loppua kohti hieman hyytyvän. Laukat vaihtuivat aina, kun sain tultua hyppyyn hyvin. Jos tulimme esteelle vähän hutiloiden, ei laukkakaan ymmärrettävästi vaihtunut. Aku oli onneksi helppo saada raviin ja sitä kautta korjaamaan laukan. Tunnista jäi vaivaamaan hyvän otteen puuttuminen. Tuntui vähän, että vaikka menimme tehtävät suunnilleen oikein, emme varsinaisesti tehneet yhteistyötä. Pientä vieraantumista siis oli havaittavissa, kun alla oli muu kuin vakiratsu. Pitänee siis raskia mennä vaihtelevasti muillakin hevosilla, etten aivan kangistu kaavioihin ja ole aina näin hukassa, kun alla on vieraampi ratsu.
