Oman seuran cupin 1. osakilpailu

Lauantaina olikin jännä päivä. Nimittäin uuden ratsastusseurani eli LidRidin jäsenille tarkoitetun cupin 1. osakilpailu. Cupissa ratsastettiin samana päivänä sekä koulu- että esteosuus, mikä teki kisapäivästä tavallista jännemmän. Samalla kisapäivä toimi Paven tulikokeena sen suhteen, miten se käyttäytyy vieraskisoissa. Käsitykseni mukaan se ei ole kouluaidoissa ennen ollutkaan. Nämä asiat toivat päivään vielä omat tutinansa, joten olihan siinä perhosia vatsassa monesta syystä. Koulupuolella menimme helpon C:n tutustumisluokan kouluohjelman 2016 ja estepuolella 80 sentin radan arvostelulla 367.1. Kilpailuihin oli liitetty samalla naamiaiset talviurheiluteemalla, johon osallistuin maltillisesti väkertämällä kotikutoisen hiihtäjien kisanumeron ja länttäämällä muutamat Suomen liput satulahuopaan ja kypärään.

Pave suhtautui uuteen paikkaan ihanan järkevästi. Vähän se puhisi ja katseli, mutta rentoutui myös nopeasti. Kisapäivä alkoi kouluosuudella. Ehdimme kävellä kentällä mukavasti ennen kuin pääsimme maneesiin yhteisverryttelyyn kolmen muun ratsukon kanssa. Verryttelyn saimme mennä kouluaitojen sisällä, mikä oli hyvä juttu. Pave vilkaisi vähän radan ulkopuolella koristeena ollutta kelkkaa samoin kuin suksia, mutta muuten otti homman lunkisti. Verryttelyssä hain sitä omaksi itsekseen eli rentoutumaan ja kulkemaan kohtuullisen pyöreänä. Pave oli mukavasti kuulolla, ja muistuttelin itseäni vielä asettelemaan ja taivuttelemaan sitä. Laukkakin rullasi ihan ok, mutta odotetusti siirtymiset alaspäin olivat aika kamalia. Yritin olla panikoimatta niistä liikaa ja keskittyä siihen, että Pave olisi rento enkä itse murehtisi liikoja yksittäisiä asioita. Meidän luokassamme oli yhteensä kahdeksan lähtöä. Meidän vuoromme oli toiseksi viimeisenä, joten verryttelyn jälkeen saimme odottaa kahden muun ratsukon suoritukset, kunnes pääsimme aitojen sisäpuolelle. Kävelin ja ravasin tuomarin edestä molemmista suunnista, jotta Pave sai vielä todeta moisenkin ilmestyksen. Pave jännittyi aluksi, mutta lakkasi ihmettelemästä asiaa ihailtavan nopeasti. Sitten meille jo vihellettiinkin, ja pääsimme aloittamaan suorituksen.

Keskihalkaisijalle tulimme vasemmasta kierroksesta hieman kiireisesti ravaten. Pave kuitenkin tasoittui kohtuullisesti, ja pääsimme kaartamaan lyhyellä sivulla vasemmalle. Tuomarilta numeroksi tästä tuli 5,5 ja kommentiksi säilyttää suora linja loppuun saakka. Puoliympyrä vasemmalle meni mukavasti, numeroksi 6 ja kehut täsmällisestä tiestä. Puoliympyrällä oikealle unohdin taivuttaa, numeroksi 5,5. Keventäen tehty keskiravi ei lähtenyt lävistäjän alussa, ja mielessäni häilähti paniikki. Pyysin sitten isommin, mikä aiheutti pienen tahtirikon raviin. Numeroksi tästä 5,5 ja kommenttina esityksen vaatimattomuus. Tuomarin edessä tehty siirtyminen käyntiin 3–5 askeleeksi oli jännittänyt minua etukäteen. Jännitys ei auttanut ratsastamaan siirtymistä paremmin, vaan Pave jännittyi pyynnöistäni. Pääsimme kuitenkin käyntiin, numeroksi 5,5 ja toiveena selkeämmin esitetty siirtyminen raviin.

Pave pääsi melkein rikkomaan laukalle, kun taisin ajatella tulevaa kohtaa aivan liian aikaisin. Vasen laukka kuitenkin nousi toivotusti ja rullasi hyvin, jolloin pääsimme keskiympyrän asiallisesti. Numeroksi 6, kommentteina noston ennakoiminen sekä kehu sujuvasta tiestä ja tahdista. Laukkalävistäjälle lähdin hitusen myöhässä, ja Pave pudotti ravin hieman aiemmin kuin olisin halunnut. Numeroksi 6 ja kommenttina melko sujuva. Oikea laukka nousi C:stä ihan hyvin, numeroksi 6. Keskiympyrästä saimme numeroksi 6,5, kehuja tuli laukan tahdikkuudesta. Laukkalävistäjä meni ihan hyvin, mutta siirtyminen raviin oli taas ankea. Numeroksi 6,5, toiveena pehmeämpi siirtyminen raviin. Siirtyminen tuomarin edessä käyntiin meni taas jännittyneesti, mutta Pave tasoittui onneksi sen jälkeen aika nopeasti. Se tosin lähti keskikäyntiosuudessa pilkkimään liian alas, mutta käveli hyvin. Numeroksi 6, kehu tahdikkaasta käynnistä, mutta lisäyksenä maininta hevosen etupainoisuudesta. Lopputervehdykseen tulimme edelleen pilkkien ja jäimme siinä vielä vähän vinoksi. Numeroksi 5,5. Näin ensimmäinen yhteinen kouluratamme oli pulkassa.



Suorituksellamme saimme prosentteja tasan 59, pisteitä 106. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Sujuvaa ratsastusta, muista taivuttaa molempiin suuntiin. Ajoittain hieman etupainoinen." Luokassa lähtöjä oli yhteensä kahdeksan, ja me olimme tällä tuloksella ensimmäisiä ei-sijoittuneita eli kolmansia. Voittaja nappasi hyvän kaulan muihin 65 prosentin tuloksellaan, mutta minun ja toiseksi tulleen välillä eroa oli vain yksi piste. Ei siis yhtään hullummin ensimmäiseksi kerraksi. Hassua oli kuitenkin se, että selkään tuntui, ettei Pave ravannut riittävästi, mutta videolta katsottuna eteneminen on ihan kohtuullista. Näin se oma tuntuma joskus huijaa. Pave aloitti kisapäivän kyllä hienosti olemalla tolkku. On se vain fiksu tapaus, kun ei lähtenyt hieman kisoja jännittäneen kuskin tunnelmiin mukaan.

Verryttelyssä. © Essi Huotari

Kouluosuuden jälkeen oli monen tunnin huili ennen kuin esteosuus alkoi. Onneksi olimme saaneet päiväkarsinat, joten hevoset saivat huilia, ja me saimme seurata rauhassa kisoja sekä olla purkamassa koulurataa että rakentamassa esterataa. Ennen maneesissa ollutta yhteisesteverryttelyä ehdin kävellä ulkona Paven kanssa. Olin vähän pelännyt aamun startin vieneen siltä puhdin ja kiinnostuksen, mutta Pave tuntui mukavasti omalta itseltään. Verryttelyssä hyppäsimme pari kertaa vasemmassa kierroksessa ristikkoa ja pystyä sekä oikeassa kierroksessa okseria. Pystyltä otimme kerran puomin mukaan, minkä jälkeen Pave ryhdistäytyi ja hyppäsi muut esteet hyvin. Laukka sujui ihan hyvin eikä Pave ihmetellyt enää maneesissa mitään. Tällä kertaa olin luokan ensimmäisessä verryttelyryhmässä ja luokan viides lähtijä. Yhteensä lähtöjä oli yhdeksän. Ehdin katsoa muutaman suorituksen ennen kuin tuli meidän vuoromme. Päätin ratsastaa perusvaiheen maltillisesti ja päättää sen perusteella, mitkä uusinnan tiet ottaisimme.

© Kaisa

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Otin pidemmän pätkän alle ja ehdin vilkaista peilistä, että olimme mummolaukassa. Pyysin Pavea vähän eteen ja muistutin itseäni antamaan sen laukata. Ykkösenä ollut okseri ylittyi hyvin, ja Pave nappasi siinä oikean laukan. Kakkoselle tulimme vähän pitkänä, ja Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä positiivisen askeleen kautta. Minä olin hitusen unessa ja jäin vähän hypystä. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella, ja este ylittyi hyvin. Neloselle maltoin ratsastaa tien kunnolla, joten Pave hyppäsi sen ongelmitta ja nappasi siinä vasemman laukan. Tie viitoselle oli radan hankalampi kohta. Vaikka olin verryttelyssä ristikkona sitä hypätessä yrittänyt viilata tien kuntoon, sorruin radalla oikaisemaan. Olin kuitenkin hyvin menossa, joten Pave hyppäsi sen sujuvasti. Sama meno jatkui kuutosen yli, jälleen Pave otti hypyssä oikean laukan. Perusradan viimeisenä ollut askeleen sarjalle tulimme hieman laakana. Niinpä Pave kolautti b-osaa, joka onneksi pysyi paikoillaan. Näin pääsimme puhtaasti perusradalta maaliin ja saimme jatkaa uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille käänsin vähän lyhyemmän tien. Rataan tutustuessani en ollut ajatellut tehdä tätä käännöstä, mutta perusvaiheen sujuminen sai minut muuttamaan mieltä. Kaarre meni kuitenkin vähän kehnosti, jolloin askel ei sopinut. Pave joutui ottamaan miniaskeleen, minä taas pahensin tilannetta sukeltamalla. Tämä töppäys heijastui vielä suoraan linjaan ja ysille, väliin nimittäin meni kuusi askelta ja ysille tuli jälleen miniaskel. Hienosti Pave keräsi itsensä molemmista esteistä puhtaasti yli. Tämän jälkeen heräsin taas vähän ratsastamaan. Laukka tosin jäi hieman hitaaksi. Ylitimme kuitenkin kympin hieman lyhyemmällä tiellä hyvin. Tässä vaiheessa päätin olla tekemättä toista tiukempaa tietä, sillä en halunnut testata, jaksaisiko Pave pelastella minua enempää. Niinpä ratsastin yhdelletoista hieman pidemmän tien. Se ylittyikin tällä ratkaisulla hyvin. Kaarteessa uusinnan päättävälle sarjalle Pave vähän kompastui, mutta sai jatkettua laukkaa. Sarja menikin nyt hyvin, ja niin pääsimme maaliin nollalla virhepisteellä.



Suorituksemme jälkeen kuulin ajaksemme 24 sekuntia ja risat. Ihmettelin sitä kovasti, sillä emme olleet ottaneet kaikista tiukimpia teitä saati laukanneet nopeasti. Muiden ajat kun olivat 30 sekuntia ja päälle. Loppujen lopuksi yhdeksän ratsukon luokassa palkittiin kolme, ja me Paven kanssa saimme ensimmäisen sijan. Ihmettelin vielä palkintojenjaossa aikaa, mutta kukaan muu ei sitä ainakaan ääneen ihmetellyt. Lopulta videolta kellottaessa aikani oli samaa 30 sekunnin luokkaa kuin muilla sijoittuneilla. Ruusuke olisi siis irronnut, mutta voittoa ei voi varmaksi sanoa. Olisihan se ollut kiva saada oikein kellotettu aika, vaan nyt meni näin. Kuten esteratsastuksen kilpailusäännötkin sanovat: "digitaalisista tallenteista ei voida selvittää ratsukon suoritusaikaa". Lakkasin kuitenkin harmittelemasta ja nolostelemasta asiaa, sillä Pave oli esteradalla hieno. Puhtaasta radasta saa aina olla iloinen samoin kuin siitä, että Pave kesti parit mokani ja että sain ryhdistäydyttyä niiden jälkeen.

Kisapäivä oli pitkä, mutta antoisa. Pave keräsi pisteet kotiin, ja kehuinkin sitä päivän läpi vuolaasti. Ihanaa, että se osasi ottaa näin lunkisti uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa eli kouluradalla. Tämän kerran perusteella vieraskisat tuntuvat realistisilta, joten alan odottaa seuraavia innolla. Samalla myös uudet koulukisat houkuttelevat. Onneksi sekä este- että koulukisoja on luvassa, ja niitä ennen on myös hyvin aikaa treenata. Kuskilla kun riittäisi taas vähän parsittavaa, jotta Pave pääsee väläyttelemään enemmänkin hyviä hetkiä.

Videoista kiitos Annulle ja estekuvasta kiitos Essille!