Viikonloppuleirin jälkeen palasin tavalliseen hevosarkeen Tallinmäen koulutunnilla. Ratsukoita oli peräti kuusi, mikä tuntui paljolta, kun tunnin harjoitukset teimme pääosin lyhyemmän kouluradan kokoisessa tilassa. Ratsunani oli Pave, ja pääsimme treenaamaan C:n ja B:n kouluohjelmista tuttuja asioita.
Mieleeni tunnilta jäi parhaiten kaksi tehtävää. Ensimmäisessä niistä nostimme lyhyen sivun keskeltä ravista oikean laukan ja pyöräytimme pääty-ympyrän tai kaksi, tilanteen mukaan. Sen jälkeen ratsastimme laukassa toisen pitkän sivun, jonka loppupuolella pyrimme tekemään laukan lyhennyksen kautta asiallisen siirtymisen raviin. Toiselle lyhyelle sivulle pyöräytimme ympyrän, jonka aikana teimme siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Toisen pitkän sivun puolestaan menimme harjoitusravissa palaten takaisin tehtävän alkuun. Vasemman laukan nostimme puolestaan keskihalkaisijalta tavoitteena tulla ennen nostoa ja sen jälkeen jonkin matkaa suoraan.
Paven keskittyminen tahtoi tunnin läpi mennä siihen, että se seurasi muiden menoa ja yritti mennä niiden perässä. Täydet tunnit pienessä tilassa eivät ole sen eikä minun juttuni näemmä. Sain aina haeskella väljempää kohtaa, jossa tehdä tehtävä, jotta Pave kuuntelisi minua eikä menisi muiden mukana. Oikean laukan nostamiset sujuivat niin ja näin. En saanut niitä teräviksi, jolloin Pave nosti laukan kiireisten raviaskelien avulla. Laukka ei myöskään pyörinyt kovin hyvin, vaikka yritin ratsastaa Pavea vähän enemmän eteen. Siirtymisissä laukasta raviin sain pari kertaa vähän lyhennettyä laukkaa, mutta silti sen jälkeinen ravi oli aina tovin kiireistä. Siirtymiset ympyrällä menivät myös aika penkin alle, kun Pave olisi halunnut mennä ravia pysyäkseen kavereidensa perässä. Kun sain sen odottamaan, pääsimme rauhassa jatkamaan tehtävän alkuun ja ravi oli vähän tasaisempaa ja sujuvampaa. Vasemman laukan nostamiset onnistuivat kohtalaisesti, kun sain ensin tien kuntoon. Jäin aluksi liikaa ympyräajatukseen kiinni, kun oikeasti tehtävänä oli tosiaan tulla suorempana. Pave kuitenkin nosti laukat kohtuullisesti oikeasta kohdasta, ja sain pidettyä sen tovin suorempana ennen käännöstä.
Toisena tehtävänä pyöräytimme ravissa lyhyille sivuille noin kymmenen metrin voltit ja vaihdoimme suuntaa lävistäjien avulla. Niiden keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Voltit olivat taas yllättävän pieniä ja niillä sai kääntää reilusti. Muutoin kuvio joko muuttui soikioksi tai laajeni liian isoksi. Tällä tehtävällä huomasi taas hyvin sen, etten ollut ratsastanut tunnin aikana sisäpohjetta kunnolla läpi. Pave kun pääsi kippaamaan voltilla sisälle eikä juuri taipunut, kun en ollut viitsinyt nähdä asian eteen aiemmin vaivaa. Käyntisiirtymiset tulivat odotetusti kättä vasten eivätkä juuri parantuneet. Jäin vielä turhaan jarruttelemaan, jolloin paluu noin kolmen askeleen jälkeen raviin viivästyi. Hoh, tarkkuus ei oikein ole minun juttuni, vaikka sietäisi kyllä olla.
Loppuravissa teimme vielä muutamia askeleen pidentämisiä pitkillä sivuilla. Ensin Pave alkoi pidentämisen sijaan kiihdyttää tahtia, mutta kun sain pidäteltyä sitä hieman edestä, tajusi se homman idean paremmin. Istuin yhden pidennystestin ajaksi alas, mikä tuntui auttavan. Enpähän ainakaan itse lähtenyt kevennyksellä hoputtamaan hevosta. Tässä tehtävässä kivaa oli myös se, että Pave lyhensi ravia myös aika helposti eikä jäänyt vain kauhomaan eteen.
Tunti sujui taas aika vaihtelevasti. Annoin muiden ratsukoiden häiritä liikaa niin omaa kuin Paven keskittymistä, mikä vaikutti menoon melkoisesti. Pitäisi oppia keskittämään ajatukset omaan suoritukseen ja sitä kautta napata hevosenkin huomio. Siinä minulla onkin melkoisesti hommia, vaan näillä tunneillahan sitä tulee kaikkien muiden tehtävien ohella treenattua.
