Torstaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Paven itsenäisesti. Olin ensin ajatellut harjoittelevani tulevien koulukisojen ohjelmia, mutta päädyin lopulta enemmän perusratsastuksen pariin. Maneesissa oli noin puolen tunnin ajan kaksi muuta ratsukkoa, ja loppuajaksi saimme sen kokonaan itsellemme.
Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä sekä niiden jälkeen siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pysähdykset venyivät hieman, mutta sain valmisteltua niitä ilman ohjissa roikkumista ja istuntaan enemmän keskittyen. Niinpä Pave ei jännittynyt tai hirveillyt pahiten, vaikka ei se täysin rentokaan ollut. Siirtymiset ravista käyntiin menivät enemmän jännittyen. Pusersin itseni jarrutuksista tahattomasti irti satulasta, jolloin Pave ei enää osannut päätellä, mitä yritin tehdä. Yritin rentouttaa istuntaani ja istua satulassa tiiviimmin, mutta suurta onnistumista ei tämän tiimoilta tullut. Siirtymiset käynnistä raviin sen sijaan olivat rennompia, mutta tuppasivat ottamaan liikaa aikaa. En ollut saanut siis viriteltyä Pavea kummoiseen etenemiseen, kun sillä meni aina tovi toteuttaa askellajin vaihtaminen. Toistojen myötä siirtymiset hieman nopeutuivat, mutta olisin saanut prässätä niitä enemmänkin.
Siirtymisten jälkeen tein muutamia pohkeenväistöjä ravissa. Käänsin aina keskihalkaisijalle ja väistätin pienen pätkän uraa kohti. En alkanut viilailla näitä kummemmin, vaan halusin kevyesti testata, miten ne sujuisivat itsenäisesti tehtyinä. Muut ratsukot poistuivat maneesista tässä kohdassa, jolloin Paven keskittyminen karkasi toviksi. Sen seurauksena Pave ei tulkannut pohjettani väistättäväksi avuksi, vaan kaasuksi. Nollailin siinä sitten tilannetta tovin, kunnes jatkoin raviväistöjen parissa. Väistöt vasemmalle sujuivat odotetusti hieman helpommin. Väistöissä oikealle en saanut Paven takaosaa niin hyvin mukaan, vaan se jäi matkasta. Muutenkin molempiin suuntiin tehdyissä väistöissä olisin saanut ottaa etuosan tarkemmin haltuun ennen kuin lähdin pyytämään väistöä. Molempiin suuntiin saimme kuitenkin oman tuntumani mukaan ainakin muutamia oikeita askelia.
Näiden jälkeen päätin viilata laukannostoja ravista. Tein nostot pääosin samasta kohdasta, sillä halusin ohjelmoida sen avulla Paven odottamaan nostoa. Ennen nostoa myös vähän lyhensin ravia ajoissa, jotta Pavella olisi aikaa reagoida eikä vain kipittää menemään. Ensimmäiset nostot molempiin suuntiin eivät olleet kovin kehuttavia, mutta tajusin olla panikoitumatta niistä. Maltti oli tosiaan valttia, sillä saimme rauhassa valmistelemalla molempiin suuntiin parit asialliset ja täsmälliset nostot, jes! Pave oikeasti nosti laukan eikä kipittänyt siihen kiireisten raviaskelien avulla. Kehuin Paven hyväksi moisten suoritusten jälkeen, ja laukkailimme vielä muutamat kierrokset vapaasti molempiin suuntiin.
Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, mutta pyysin sitä pysymään silti liikkeellä. Pave etenikin asiallisesti ja venytti hyvin ohjan mukana. Itsenäisissä tunneissa on ehdottomasti hyvää se, että kaiken saa tehdä rauhassa omaan tahtiin. Tänään treeniaiheet tulivat itsestään, ja sain keskityttyä niihin mukavasti. Rennommalla mielellä ratsastaminen on huomattavasti helpompaa kuin pingottuneena ähertäminen. Tunnin kivoimmat onnistumiset tulivat ehdottomasti niissä laukannostoissa. Kummasti ne asiat sujuvat paremmin, kun niitä valmistelee eikä hätiköi pilalle.
