Tiistain toisena ratsuna oli Pave. Sen päivän ainoa kuski oli perunut tulonsa, joten päätin käydä ratsastamassa sen kevyesti itsenäisellä tunnilla. Treeniaiheeksi otin perusratsastuksen siirtymisten avulla.
Aluksi tein pysähdyksiä, joissa pohdin omaa vaikuttamistani. Pave edelleen oli hidas pysähtymään ja tuppasi välillä kävelemään pidätteen läpi. Aloin kuitenkin hiljalleen tajuta, että istunta (yllättäen) olisi se juttu, jolla vielä joskus saan Paven tekemään siirtymiset alaspäin nätimmin. Kun sain rutistettua vatsalihaksia tukemaan keskivartaloa ja jämäköidyttyä siten istunnalla, reagoi Pave muutokseen alkamalla hidastaa. En saanut vietyä istunnalla tehtyä jarrutusta omin avuin loppuun, jolloin jouduin aina ottamaan pidätteet myös ohjalla. Oli silti hyvä huomata, että hain ratkaisua Paven reaktioiden perusteella oikeasta suunnasta.
Seuraavaksi vaihdoin suuntaa ja tein vielä lisää pysähdyksiä. Tällä kertaa nostin vähän vaatimustasoa ja hain Paven pysähdyksissä pyöreäksi tuntumalle ennen kuin palasin käyntiin. Pysähdyksissä pyöreys aina katosi, mutta palautui onneksi kohtuullisesti pienillä pyynnöillä. Siirtymisissä käyntiin pyöreys pysyi paremmin. Sitten aloin tehdä samalla ajatuksella siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pidin ravipätkät lyhyinä, jotta paketti ei ehtisi hajota, vaan saisimme tehtyä hyviä toistoja. Aiemmat toistot auttoivat, sillä saimme tehtyä pari rennompaa siirtymistä alaspäin. Siirtymiset raviin olivat pehmeitä, mutta olisin saanut aktivoida Paven niihin paremmin. Nyt jäin vähän hissuttelemaan.
Siirtymisten jälkeen pyörittelin ravissa kahdeksikkoa. Muistin ratsastaa sisäpohkeella paremmin, jolloin Pave alkoi notkistua ja pehmetä molempiin suuntiin. Saimme kahdeksikolle mukavan sujuvaa ja rentoa etenemistä, mikä tuntui selkään hyvältä. Pave eteni ja pysyi pehmeänä, jolloin siihen oli helppo tarvittaessa vaikuttaa. Ruuna tuntui myös keskittyvän hyvin, mikä tietysti vain auttoi.
Lopuksi otin vielä laukkaa molempiin suuntiin. Ensin annoin Paven laukata vähän isommin ja olin itse kevyessä istunnassa. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisin saanut antaa Paven irrotella laukassa vielä selvemmin, nyt jäin vähän liikaa mukavuusalueelle. Kuitenkin vähän sujuvampien laukkahetkien jälkeen pyörittelin vielä muutamia ympyröitä, joilla hain Pavea vähän lyhyemmäksi ja paremmin tuntumalle. Pave tarjosikin molempiin suuntiin muutamat paremmat hetket, joihin oli hyvä lopettaa se osuus.
Ravasin loppuun lyhyesti, kunnes siirryin tuntilaisten alta ulos kävelyttämään Paven. Olipa vain kiva palata Paven selkään, se tuntui niin kotoisalta. Niin sitä näemmä vain nopeasti tottuu tiettyyn ratsuun, vaan mikäpä siinä. Paven kanssahan tässä onkin tarkoitus treenata enemmän, joten ihan hyvä tulla sen kanssa tutuiksi aina vain paremmin. Tässä ratsastuksessa olin tyytyväinen omaan mielentilaani. Ratsastin rauhassa ja hätäilemättä, jolloin Pavekin saattoi tehdä tehtäviä rennosti. Kummasti ne asiat vain tuntuvat sujuvammilta ja helpommilta, kun niistä ei tee älytöntä numeroa.
