tiistai 15. maaliskuuta 2016

Hyviä hetkiä ja keskittymisen katoamista

Tiistaina treenit Paven kanssa olivat Pian estetunnilla. Ratsukoita oli yhteensä kolme. Alkukäynnit hoituivat peltolenkin kautta. Pave oli kärjessä ja kulki siinä oikein siivosti. Maneesissa menimme itsenäisen verryttelyn. Pave toimi muutoin ihan hyvin, mutta ei rentoutunut ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa laukassa suoran linjan, jolla oli kavaletti, askeleen väli, pysty ja vielä innarivälillä ollut puomi. Tehtävälle lähdettäessä hevosia tuli viritellä säätelemällä laukkaa lyhyestä pidemmäksi ja takaisin. Rämmimme tehtävää ensin, kun tulimme sille liian pitkänä puikulana. Sitten tajusin opettajan ohjeiden avulla herätellä Paven, mutta pitää sen silti lyhyempänä. Sen jälkeen tehtäväkin onnistui paremmin, kun Pave sai askeleet mahtumaan oikein eikä venähtänyt pitkäksi.

Seuraavaksi tulimme S-kiemuran, jolla oli pysty, okseri ja pysty. Sain tehtävällä Paven vaihtamaan laukat, mutta kaarre oikealle meni aluksi pahasti oikaisten. Pave pääsi punkemaan sisäpohkeeni läpi, kun en ratsastanut tietä tarkasti. Kun sain sisäpohkeeni hereille, parani tiekin. Lisäsimme S-kiemuran jatkoksi vielä loivalla kaarella olleet okserin ja pystyn, jonka oli samalla S-kiemuran aloittanut este. Loivalla kaarella S-kiemuran lopettaneelta pystyltä okserille taisi olla viisi askelta ja okserilta pystylle tiestä riippuen viidestä kuuteen. Tehtävä meni muuten sujuvasti, mutta kaarteissa oikealle tuli edelleen hieman oikaistua, vaikka ratsastin ne kuitenkin paremmin kuin aluksi.

Viimeisenä hyppytehtävänä tulimme kaarevalla linjalla olleet kaksi pystyä. Laukka piti saada säädettyä lyhyeksi ja napakaksi. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, vaikka laukassa oli vielä työstöä. Sitten estettä hilattiin korkeammalle ja kesken toiselle pystylle lähestymisen sekä minä että Pave jäimme töllöttämään avonaisen oven takana liikkunutta ihmistä. Mikä oli seuraus? No Pave luikahti esteestä vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa keskittyminen karkasi molemmilta. Tulimme sitten esteelle turhan monta kertaa esittäen koko ajan saman virheen. Toki siellä maneesin ulkopuolella oli edelleen ihmisiä ja hevosia, mutta olihan se nyt ihan höhlää, ettemme saaneet keskityttyä hyppäämiseen. Tuskastuin omaan mokailuuni niin, että jurputin ääneen ulkona liikkuvista ihmisistä. Olipa hyvä ratkaisu. Kisoissakin aivan varmasti voin mennä sanomaan minun mielestäni väärässä paikassa olevalle yleisölle, että anteeksi, voisitteko siirtyä häiritsemästä suoritustani. Hoh! Lopulta Kaisa ja Vake tulivat esteelle tulpaksi, ja vihdoin ja viimein muistimme Paven kanssa myös hypätä sen.

Lopputunnin omat mokailuni jäivät tosi pahasti hampaankoloon. Tunti oli sujunut tosi asiallisesti siihen saakka, mutta sitten keskittymisen rippeet katosivat minulta ja sitä myöten Pavelta. Olisi ollut ihan ok mennä esteestä kerran ohi, mutta kyllä siitä sen jälkeen olisi pitänyt mennä jo yli. Vaan ei, jäin töllistelemään itsekin ulkomaailmaa ja annoin Paven tehdä samoin. Just. No, Pave opettaa minua näissä tilanteissa eikä paikkaile ylimääräisiä. Onneksi lopulta sisuunnuin sen verran, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja alettua ajatella taas sitä estettä ja sen ylittämistä. Valtaosa tunnista meni kuitenkin hyvin, ja opettaja kehui Paven esittäneen muutamia hyviä ja pyöreitä hyppyjä. Pavelle pisteet, kuskille vähän sapiskaa. Ensi kerralla sitten nopeammin takaisin ruotuun!