Kuinka sitä taas hidastettiinkaan?

Huono tuurini lauantailta paikattiin eilisellä tunnilla. Sain nimittäin pollearvonnasta Eetun. Poniherrahan on vähän ehkä minulle pieni (ai miten niin 178 cm ja 145 cm ei sovi yhteen), mutta ei sitä ratsastettaessa ajattele. Lähinnä silloin, kun nousee satulaan, tulee sieltä polvilleen alas ja tunnin päätteeksi laskeutuu satulasta. Keskimmäisestä kohdasta myöhemmin vähän lisää.

Treeninä oli vähän askellajien vaihtelua, pohkeenväistöä tavallisesti sekä vähän takaosakäännösmäisesti sekä loppumaistiaisena puomien avulla otetut laukkahallinnat. Aluksi pyrittiin saamaan pollet liikkumaan käynnissä ja ravissa reippaasti sekä askellajien vaihtelun kautta reagoimaan pyyntöihin herkästi. Eetun kanssahan tässä ei ollut mitään ongelmaa. Poni kipitti menemään oikein mainiosti, mutta vanha ongelmani jarrujen puutteesta tahtoi vähän näkyä. Yritin muistella toisen opettajan oppeja siitä, kuinka Eetu pitää kevyestä ohjasotteesta. Yritin siinä sitten antaa puolipidätteitä tasaiseen tahtiin tarvittaessa ja muistaa hellittää. Kyllähän sitä sopivaa raviakin löytyi.

Sitten siirryttiin tekemään laukkanostoja. Ihan missä vain sai nostella ja mennä hetken laukkaa, kunnes taas siirryttiin raviin tai käyntiin. Siinäpä heti alussa sitten pyysin laukkaa oikein nätisti ja Eetu vastasi samoin opein. Sitten päätin pyöräyttää voltin, mutta uralta poiketessani Eetu kompastui johonkin ja laskeuduin pehmeästi polvilleni maahan. Sitä ei oikeasti voi edes kutsua putoamiseksi! Mihinkään ei sattunut, koska pieni poni kompastuessaan lähestyi niin hyvin maata, että siitä oli oikein näppärä laskeutua. :) Tulipa tunnilla toinenkin selästä hevosen kompastumisen takia alas. Tosin vähän ehkä vauhdikkaammin. Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään.

Siirtymätreenien jälkeen siirryttiin väistöihin. Pitkän sivun alusta väistätettiin keskemmäs, suoristettiin ja jatkettiin aitaa kohden kääntyneenä väistöä samaan suuntaan. Tästä tehtiin myös lopuksi takaosakäännöismäinen pyöräytys toista pitkää sivua kohti. Eetuhan oli ihan huippu väistöissä! Käsittämättömän pienillä pyynnöillä se väisti ja oikein hienosti. Ainoa ongelma oli se, että kuski unohti pyytää myös eteenpäinmenoa, joten Eetu tahtoi itsenäisesti tehdä aika jyrkkääkin väistöä tuosta noin vain. Takaosakäännösmäinen väistätys tuotti kuskille ongelmia aluksi, kun käsien ja jalkojen paikat menivät vähän sekaisin. Mutta kun ne hahmottuivat, kääntyi Eetu tämänkin aika kivasti.

Puomitreenissä Eetu oli jo hyvin malttamaton. Kevyellä laukkapyynnöllä se otti kunnon spurtin ja siinäpä sitten yritin hokea itselle, että puolipidäte, myötäys, puolipidäte, myötäys. Jarrut tahtoivat tosin olla hivenen hukassa. Mutta viimeinen harjoitus, jossa piti mennä ensimmäinen puomiväli kuudella askeleella ja toinen viidellä, meni nappiin. Ensin kyllä näytti siltä, että jompikumpi venyy tai lyhenee, mutta tuurilla ja Eetun taidolla askeleet sattuivat kohdille. Ennen tälle tehtävälle pääsyä jouduin pyöräyttämään käynti- ja ravivoltit, jottei Eetu olisi laukkaillut oman päänsä mukaan tehtävää.

Mukava tunti oli, joskin kuskin käsittämätön huonous reippaampien hevosten hallinnasta oli haitaksi. Eetu oli muutoin oikein mainio ja ennen kaikkea kevyt ratsastettava. Sellaisella on ilo mennä aina näiden tervakavioiden jälkeen. Kloonaan kyllä Tuiskun itselleni. Se ei juurikaan kaahaa tai laiskottele, joten jarruton ja kaasuton kuski pärjäisi sen kanssa mainiosti.

Havahtumista ja ehkä jopa oppimista

Jaaha, taas on iskenyt laiskuus ja monta kertaa on kirjoitusrästissä. Ei muuta kuin tiivistä listausta ja kunnolla sitä raippaa, jotta laiskuus unohtuu.

Tiistai 21.7.

Otin tosiaan ekstratunnin tiistaille, sillä kyseisenä päivänä tuli tasan kolme vuotta siitä, kun aloin käydä tallilla. Jippii. Pollekseni valikoitui Pera ja aiheena koulu, joten olin ihan tyytyväinen. Olen huomannut, että tunneilla on alettu korostaa tuntumaa ja hevosen liikkumista takapäästä alkaen todella paljon. En nyt äkkiseltään muista yhtään tuntia, jossa aihetta ei olisi käsitelty. Se on minulle vielä uusi ja vaikeahko asia, joten haasteet sekä innostavat että pelottavat.

Tällä tunnilla taas yritettiin saada hevosta työskentelemään takapäästä alkaen tuntumalle saakka. Perahan on kiva ratsastettava, koska se on yleensä reipas. Tunnin treenikuviot ovat näemmä unohtuneet, mutta muistan sen verran, että välillä sain Peraa liikkumaan ja pyöristymään ihan kivasti. Tämä valoi uskoa siihen, että kyllä minä joskus tämän opin.

Keskiviikko 22.7.

Oma tunti ja aiheena taas samaa tyyliä kuin tiistainakin. Heposena oli paras kaikista eli herra Hilanteri. Treenikuviona oli pitkältä sivulta lähtien keskemmäs, johon voltti ja sen jälkeen takaisin pitkän sivun loppuun. Tarkoituksena oli asettaa hevosta ja tehdä tämä tietenkin tuntumalla. Tuntumaa metsästettäessä olen huomannut könöttäväni taas ihan liian edessä ja kokevani käsittämättömän vaikeaksi pysyä suorana pitäen kädet oikeassa kohdassa. Se on joko löysät ohjat ja selkä suorana tai ohjat tuntumalla ja kuski etuviistossa. Argh. Hilanteri ei ihan täysillä lämmennyt tuntumapyynnöilleni, mutta oli vähän sinnepäin. Muutamia laukkakuvioita meni ihan nätisti, joten siitä sain tarpeeksi iloa irti.

Perjantai 24.7.

Helveilyä. Otin aika perushommia ja humputtelin menemään. Ei mitään maata mullistavaa, mutta toivottavasti ei kauheasti taantumaakaan. Tuntumaa koetan tälläkin pollella hakea ja koska se ei ole kauhean reipas, on siinä työnsarkaa.

Lauantai 25.7.

Omalla tunnilla kävi taas tuuri. Ratsastajia oli minun lisäkseni vain yksi, joten antoisa opetusmäärä oli taattu. Pollevalinta harmitti, sillä minulle oli merkattu Eetu, mutta jonkin erheen takia se olikin päätynyt aikaisemmalle tunnille ja minulle vaihdettiin Poku. Pidän Pokusta todella paljon esteillä, mutta koulussa en saa sitä yksinkertaisesti liikkumaan.

Tunnin aiheena oli yllätys, yllätys asettaminen ja tuntuman hakeminen. Meillä Pokun kanssa se oli vähän juupas-eipäs-taistelua vauhdin suhteen. Asettamisessakin kenotin taas ihan miten sattuu ja sama ongelma ohjien oikeasta otteesta vaivasi pahemman kerran.

Sitkeä yrittäminen kuitenkin palkittiin aika ajoin. Etenkin loppuraveissa sain Pokua pyöristymään paikoitellen aika kivasti. Myös vastalaukkaharjoitus oikeassa laukassa meni aika kivasti. Sen sijaan vastalaukka vasemmassa ei ollut aivan niin onnistunut. Unohdan aina hallita sitä puolta, jolla ei ole asetusta ja siitäkös ne ongelmat alkavat.

Välillä alkaa tuntua, että vihoviimeisetkin tuurionnistumisratsastukset alkavat kadota ja jäljelle jää vain miljoonia virheitä tekevä hupakko. Mutta ei muuta kuin lisää treeniä. Sen pitäisi auttaa tähän vaivaan.

Sunnuntai 26.7.

Helveilyä jälleen. Otin lauantain opit uudelleen käsittelyyn ja aloitin ihan käynnissä. Hoin itselle koko ajan korjausmantraa ja köpöttelin tosi hitaassa käynnissä asettamista. Ja kas! Helvihän huomasi homman jujun ja alkoi paikoitellen tarjota todella hienoa pyöristymistä.

Ei muuta kuin raville ja saman pariin. Ulko-ohja kädessä, kyynärpäät kevyesti omissa kyljissä kiinni, sisäohja asettaa, pohje taivuttaa ja selkä suoraksi. Tällä mantralla humputtelin ravissa ja onnistumista jälleen, pätkiä kivasti pyöreänä ja siitä karattua pienellä muistutuksella taas samaan suuntaan.

Laukassa otin pieniä vastalaukkakaarteita ja tällä kertaa meno oli vähän nihkeämpää. Laukan kuitenkin jätin vähemmälle, kun keskityin raviin ja käyntiin enemmän. Kivaa menoa oli ja vähän tuli tsemppiä itselle siitä, että kaipa sitä joskus nämä asiat oppii. Askel kerrallaan.

Tasaisen tavallista

Ja näin päättyi neljän päivän Helvi-putki. Kuinkakohan sitä jaksaa odottaa perjantaihin? Luulisi, että hyvin, kun menin ottamaan normaalin keskiviikon lisäksi huomisellekin tunnin tallilta. Aikuisten B-tunti, täältä tullaan tukkeeksi. No ei, enköhän minä osaa ainakin toisten jaloista karauttaa pois. Ekstratunnin otin ihan vain sen kunniaksi, että huomenna tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun kävin siellä ensimmäisen tunnin. Polleksi oli tuolloin muuten laitettu Rolle. Harmi, että se nyt on laitumella. Olisin muuten toivonut sen huomiseksi.

Helvin kanssa mentiin aika perusjuttuja. Vähän pohkeenväistöä käynnissä ja se meni kivasti, jos vain vauhti ei olisi hiipunut niin pahasti. Tein myös venyttelyn vuoksi pätkät hyvin jyrkkää väistätystä ja Helvi meni kerrassaan mainiosti.

Sitten jatkoin tuntuman metsästystä ravissa humputtaen sekä tekemällä siirtymisiä. Hiljalleen parempaan suuntaan luulisin tilanteen menevän. Vielä kun saisin käteni pysymään kulmassa enkä aina hilaisi niitä niin suoraksi eteen. Tein myös lisäyksen kaltaista raviin ja taas lähti ihan kivasti. Takapäätä saisi kyllä aktivoida vielä enemmän silti.

Laukassa tein myös lisäyksen kaltaista ja hyvin meni eikä taaskaan tuntunut siltä, että hevonen olisi juossut alta pois. Lähinnä tuntui, että juoksi siihen tuntumalle. Mutta mitä lie sivusta seurannut olisi siitä esityksestä sitten tuumannut. Joskus tai ehkä liian usein taidan luulla tekeväni asioita oikein, vaikka tekisinkin ne ihan päin mäntyä. Yksin ja edes peilien avulla ei aina pysy ihan kartalla. Lisäysten jälkeen Helvistä ehti kaivautua reipas asioiden enteilijä, joten lähdin hakemaan lyhyempää laukkaa. Löytyihän sitäkin sieltä jonkin verran, mutta jatkossa voisi taas vauhdin sijasta hakea hallintaa.

Lopuksi ravihumputtelua kiemuraurilla ja sain Helviä vähän pyöristymään ja venyttämään itseään. Hyvä, hyvä. Tunti oli oikein mukavaa peruskauraa. Ai niin, tallilla olisi ensi viikon tiistaista torstaihin aikuisten istuntakurssi. Pitää muistaa huomenna tarkistaa, onko kurssi jo täynnä. Jos käy niin hyvä tuuri, ettei ole (epäilen kyllä kovin), hilaan tämän takamuksen sinne opettelemaan. Istuntani on päässyt taantumaan niin valtavasti, että kyllä sitä kolme päivää sietäisikin rääkätä.

Kertauksesta onnistumisen suuntaan

Hui ja hai, ratsastus imaisi taas tehokkaasti mehut. Etenkin kun otin treenikseni eilisen tallin harjoituksen. Jos Helvi ei tehnyt töitä, minä ainakin tein. Tosin uskon, että onnistumisiakin tuli, sillä ratsastuksesta jäi todella hyvä mieli.

Päätin jo tallille kävellessä jämäköityä ja vaatia Helviä jo siinä vaiheessa liikkumaan käynnissä reippaammin. Se tarkoitti sitä, että sain vahtia koko ajan vauhdin pysymistä kohdilleen ja tarpeen vaatiessa myös muistuttamaan, palkitsi Helvi päättäväisyyteni kulkemalla reippaammin. Hyvä niin. Päätin vakaasti pitää saman linjan myös maneesissa.

Aloittelin hommaa sillä, että keräsin ohjat kunnolla tuntumalle ja vahdin käsiäni, etten aina nakkaisi ohjia kesken kaiken pois. Sitten vain tarmokkaasti pyytämään Helviltä eteenpäin kulkevaa käyntiä ja löytyihän sitä. Innostuin asiasta ja pistin ravaten. Pyysin edelleen napakasti tarmokasta menoa ja otin kokeilumielessä lävistäjän tavoitteena saada lisäys tuntumalla. Ja kuinkas kävikään. Helvihän spurttasi toivotusti eikä tullut oloa, että se juoksee altani, vaan pysyy juuri oikeassa paikassa. Helkkari, se näytti ja tuntui hienolta! (Kyllä, kyttään hevosen kulkua maneesin peileistä, jotta alkaisin joskus hahmottaa, miten sen pitäisi toimia.)

Sitten jatkoin eilisellä raviharjoituksella. Eli pitkän sivun alusta keskemmäs, voltti ja siltä takaisin pitkän sivun loppuun. Sain muutamia kertoja niin, että ravi kulki eikä hyytynyt edes volttiin. Välillä taas sai muistutella, että voltillakin kuuluu ravata. Kuitenkin olin tyytyväinen jo tässä vaiheessa.

Sitten otin vielä laukkatreenin samoin kuin eilen. Eli tällä kertaa laukka nostettiin heti alusta ja voltilta palattiin lähtöpisteen kautta lyhyelle sivulle ja uuden pitkän sivun myötä lävistäjälle ja lisäys laukkaan. Laukat kulkivat ihan kivasti harjoituksen alussa ja sain myös menoa lävistäjälle. Tässä oli puolestaan aika paljon työtä, että sain pidettyä tuntuman enkä lähtenyt kallistumaan eteen. Koetin vain hokea itselle, että uskalla pitää ohjista kiinni ja nojata enemmän taakse kuin eteen. Vielä kun olisi saanut maneesiin oikeasti jonkun huutelemaan ohjeita. :) Mutta hyvä mieli jäi tästäkin. Lyhennyksissä olisin saanut olla napakampi. Helvi tykkää innostua vauhdista ja silloin minun pidättävät avut tuntuvat kaikuvan kuuroille kavioille. Lisäysten jälkeen laukkailin vapaasti uralla ja hain juuri tätä lyhyempää laukkaa. Löytyihän sekin pienen kaivelun jälkeen paremmin.

Oikein mukava kerta oli ja sekä Helvi että minä näytimme siltä, että töitä oli tehty. Taas kerran saatoin vain todeta, että hieno hevonen se tamma on, kunhan ratsastaja vain osaisi pyytää ja motivoida sitä oikein. Huomenna olisikin vielä Helvillä ratsastus ja sitten tuleekin hurjan pitkä tauko, kokonaiset kolme päivää. Mitenhän sitä taas oppii Helveilemään vain kerran viikossa?

Tuplasti taiteilua

Jos olen yhden tunnin ratsastuksen + siihen kuuluneen pyöräilyn jälkeen väsynyt, olen tänään superhyperväsynyt. Kävin siis aamusta ratsastamassa Helvin ja reilun tunnin lepäilyn jälkeen polkaisin omalle tunnilleni.

Helvi oli pirtsakampi onneksi tänään, vaikka vielä olisi ollut toivomisen varaa. Tällä kertaa maneesissa kauhistutti vain hetken ajan sanko, mutta sekin pelko jäi onneksi taakse. Treenasin pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa sekä vähän soveltaen laukkaan. Eli suoralla laukatessa väistätettiin vähän sivulle ja takaisin suoralle. Hyvin meni laukassa samoin kuin käynnissä ja ravissa, vaikka olisi saanut olla sitä kuuluisaa eteenpäinpyrkimystä hivenen jos toisenkin enemmän.

Tämän lisäksi koetin treenata vastalaukkaa voltilla. Huomasin tämän liian haastavaksi ja siirryin vähän helpompaa. Nostin keskihalkaisijalta pituussuunnassa laukan ja suuntasin aina siihen lyhyen sivun päähän, josta tulisi vastalaukkakaarre. Tämähän sujui ihan kivasti eli kyllähän se polle osaa, jos kuski osaa pyytää.

Ihan kiva tunti oli siis. Pitäisi enemmän vielä treenata sitä tuntumalla menoa ja oikean eteenpäinpyrkimyksen löytämistä. Lisäksi tuntuu, että istuntani etenkin siirtymissä on ihan missä sattuu. Mutta onpahan, mitä treenata. Ei ehdi aika käydä pitkäksi.

Sitten omalle tunnille. Mutristin kyllä vähän huultani, kun huomasin listassa nimeni olevan Hessun kohdalla. Soimasin myös itseäni siitä, että olin kehdannut toivoa polkumatkalla, ettei minulle tulisi Manta. No, jupisin Hessulle, että olen selvinnyt tänään kohtuullisesti jo yhdestä tervakaviosta, joten toinen olisi selvää kauraa. Ja yllättäen ei ollut. Harvoinhan se polle itsekseen ne liikkeet tekee.

Alkulämmittelyt humputeltiin ravissa. Hessu oli tapaansa mukaan laiskahko ja sitä sai hoputella tuon tuosta menemään. Minne lie tarmoni kadonnut, mutta ei se kyllä väläytellyt parhaita puoliaan. Lävistäjällä yritettiin tehdä myös raviin lisäystä ja kertaalleen se ehkä onnistui. Ei kovin helposti kuitenkaan.

Sitten lähdettiinkin harjoitukseen, jossa heti pitkän sivun alusta lähdettiin vähän sisempänä olevan tötsää kohti ja pyöräytettiin siitä voltti ja jatkettiin pitkän sivun loppuun. Toisella pitkällä sivulla sai puolestaan tehdä taas lisäystä. Kyllähän tuo kiemurteluosa meni - hitaan varmasti - mutta lisättyä ravia ei ollut mistä ottaa.

Sitten siirryttiinkin laukkaan. Poikkeuksena kuviossa oli se, että tötsältä lähtenyttä volttia ei tehty kokonaan, vaan siitä jatkettiin takaisin lähtöpisteen ohi toisen pitkän sivun alkuun, josta tehtiin lävistäjällä lisäys puolestaan laukkaan. Ja plää! Hessu oli tervassa ja kuski joko ohjat löysällä taakse nojaamassa tai ohjat tuntumalla ja eteenpäin kumartuneena. En siis oikein saanut Hessua työskentelemään kunnolla. Sentään pari kertaa istuin oikein, ohjat oli tuntumalla ja Hessu palkitsi toimimalla oikein.

Oli muuten pitkästä aikaa kuskillekin rankka tunti. Ei paljoa selässä ehtinyt levätä, kun piti tarkkailla itseään ja samalla pitää hevosta liikkeellä. Tuntuman merkitys kuitenkin selkiytyi taas entistä enemmän ja sain tästä tietenkin vinkkiä huomiseen treeniin Helvin kanssa. Tällaiset rääkkitunnit ovat ihania. Pitävät mielen nöyränä ja onnistumiset palkitsevat hurjasti.

PS. Musiikkikanava sattui aloittamaan kirjoitukseni aikana Made-ohjelman. Eli sen, jossa amerikkalaisnuoret saavat treenata vissiin kuukauden pärjätäkseen jossain asiassa. Yleensä kyse on jostain reppanasta, joka on ihan muuta kuin mitä hänen unelmansa vaatisivat. Alussa he uhoavat tekevänsä kaikkensa ja jo ensimmäiset treenit nujertaa ne. Jupisen aina noissa kohdin. Jos itse jonkin vinksahduksen seurauksena olisin tuollaisessa ohjelmassa, haluaisin kouluttautua tietenkin ratsastuksen puolella. Joo, joo, vähän epäreilu valinta, kun harrastan sitä jo. Mutta laittaisin tavoitteet korkealle. Vaikeampi valinta olisi se, haluaisinko rääkätä itseäni paremmaksi koulu- vai esteratsastajaksi. Rakastan enemmän esteitä, joten valinta olisi sillä selvä. Mutta toisaalta kouluratsastus on paljon haasteellisempaa ja toisinaan myös tympeämpää. Siksi ehkä pitäisi valita se. Kuitenkin. Tiedän, että treenaisin paljon myös ilman hevosta, mutta purisin mieluummin huuleni rikki kuin valittaisin kertaakaan. Rakastan sitä, että joku osaa hommansa ja pistää minut kärsimään, jotta minusta tulee parempi. Lisäksi olisi hienoa katsoa kuukauden jälkeen sitä, kuinka on edennyt. Luulisi, että jotain jo näkyisi. Mutta ennen kuin olen tuollaisessa ohjelmassa mukana on vain treenattava itsenäisesti ja tunneilla. Tärkeimpänä oppina olisi se, ettei pidä antaa periksi, vaikka asiat eivät tosiaan aina menisi kuin vettä vain. Noin, nyt on purkauduttu. Kiitos ja anteeksi. :)

Hanskat tiskiin ja pellolle

Neljän ratsastuskerran Helvi-putki alkoi tänään. Ja kehnosti. Tamma tepasteli tuttuun tapaansa maneesille, johon sisään päästyään irtisanoutui kaikesta vauhdikkaasta toiminnasta. Kaiken lisäksi maneesin nosto-ovi oli raollaan ja sehän tarkoitti kauheuksia, joita piti kytätä ihan toiselta puolelta saakka.

Yrittelin vähän matkia keskiviikon tuntia eli ympyrällä takaosalle liikettä käynnissä ja ravissa, mutta eihän siitä mitään oikein tullut. En saanut Helviin virtaa ja päätin, että nyt riitti. Ei kannata jankata, kun ei tapahdu edistystä.

Kävelimme sitten läheiselle pellolle ja kas kummaa, Helvistä löytyi sellaista potkua, että välissä sai jarruakin kaivella. Ravailimme ja laukkailimme pellon ympyrää ja lystiä oli. Jarruja sai tosiaan vähän hakea, joten tätä pitäisi treenata tulevia maastolenkkejä ajatellen. Hevosen täytyy pysyä kuulolla myös tällaisissa tilanteissa, muuten maastoretkeltä palaa hevonen vailla kuskia, joka on kipannut matkasta aikoja sitten maahan.

Siinä sai mukavaa kuntoilua, joten päätin, että on aika suunnata takaisin tallille. Kävin myös vähän vilkaisemassa oletetun maastoreitin sijaintia, mutten pystynyt siitä päättelemään, mihin reitti kaartaa. Pitäisi rohjeta pyytää tallilta jokin kaveriksi. Maastoilu rentouttaisi sekä ratsua että ratsastajaa.

Toivottavasti huomenna a) Helvissä olisi sopivasti reippautta ja b) kuski ei uuvahda ensimmäisen ratsastuksen jälkeen, sillä luvassa olisi vielä oma tunti.

Jälleen kipittäjän kyydissä

Niin vain pollearvonta oli pyöräyttänyt minulle Mantan jälleen. Liekö tällä kertaa apuna ollut kuskin jämäkkä asenne heti alusta alkaen vai sattuiko pollelle kiva päivä, mutta tunti sujui pitkälle oikein mainiosti vailla järjettömiä kipityskohtauksia tai päänviskomisia. Hiphei siis!

Tunnilla jatkettiin vähän viime kerran linjoilla. Ensin kuitenkin käynnistä seis, peruutus ja käyntiä. Sitten mentiin käyntiä ja ravia isolla ympyrällä siirrellen takapäätä yhdessä kierroksessa ympyrän sisäpuolelle, toisessa kierroksessa ympyrän ulkopuolelle. Mantahan oli erinomainen tässä. Pienillä ja kevyillä avuilla takapää liikkui pyydettyyn suuntaan.

Sitten humputeltiinkin jo pitkät sivut laukassa. Toisella sivulla myötälaukassa, toisella oletettavasti vastalaukassa. Vaikka eihän se varsinaista vastalaukkaa ole, kun mennään vain suoraan. Tässäkään ei ollut mitään hätää, vaan kaikki sujui hyvin.

Mutta vastalaukka ympyrällä ei ollut meidän juttu. Ympyrällä mentiin siis käyntiä, valmisteltiin vastalaukan nosto ja tarkoituksena oli hurauttaa neljäsosa tai puolet siitä moisessa. Juu ei. Sain pohjustella Mantaa todella paljon, että oli edes toivoa vastalaukalle. Nousikohan se ehkä juuri ja juuri kerran kumpaankin suuntaan? Jos sitäkään. Pelkään, että minulle jää vastalaukasta kauhea kuva, jos se oikeasti on noin vaikeaa muillakin. Ehkä se on vain Mantan puute, ehkä kuskin.

Tästä tunnista sai taas oivia vinkkeä perjantaihin ja Helvillä treenaamiseen. Taidan kokeilla samaisia takapään liikutuksia sekä villiintyä kokeilemaan Helvinkin kanssa vastalaukkaa ympyrällä. Tykkään nyt todella paljon oman tallin tunneista. Niissä on sopivasti haastetta, mutta sen verran yksinkertaisia asiasisällöltään, että voin niitä treenata itsenäisestikin Helvin kanssa. Mainiota kerrassaan.

Tahmean toimivaa

Helveilyä vuorostaan maanantaina, kun normaali kerta jäi välistä. Heponen tuntui olevan vähän laiskottelufiiliksillä liikkeessä eikä kuski yhtään sen parempi, kun ei saanut kaivettua hevosesta kummempaa reippautta.

Treeniksi otin keskiviikon oman tuntini annin eli etuosakäännösmäisiä kulmia käynnissä, ravissa ja laukassa, kiemuraurilla pyörittelyä sekä vastalaukkaa. Kulmat menivät kohtalaisesti, olisi pitänyt pyytää takapäältä enemmän, mutta mikä lie kuskissa ollut taas kerran vikana. Muutamat käännöt kuitenkin onnistuivat ja tuli hyvä mieli, kun tunsi ja näki takapään tekevän vähän töitäkin.

Kiemurauria humputtelin, jotta saisin Helviä vähän pyöristymään. Tämä tosin jäi aika pitkälti haaveeksi, ei pyöristymisestä tietoakaan.

Vastalaukkaa en malttanut olla kokeilematta. Otin siis kolmikaarisen kiemurauran, johon lähdin tietenkin aina myötälaukasta. Helvi oli todella mainio! Vastalaukkakohdat menivät eikä raville pudottamisesta ollut pelkoa. Harjoitus sujui sata kertaa paremmin kuin Mantalla, joten voitte kuvitella, että olin todella iloinen asiasta. Sen lisäksi, että vastalaukka kehittää Helviä, tulisi sen kehittää minun istuntaakin, etten lähde aina valumaan minne sattuu. Nyt ratsastajan painollakin on merkityksensä, jotta hevoselle on helppoa mennä vaaditut laukat.

Tulipahan treenattua ja saatua pari onnistumista. Maneesissa sattui olemaan ihan käsittämättömän houkutteleva pieni ristikko, jota katselin kaihoisasti. En kuitenkaan ollut ottanut Helville jännesuojia mukaan, joten tyydyin vain haikailemaan. Mietin kyllä, että ensi kerralla voisin ottaa ne varalta mukaan ja katsoa, jos muiden treenien mausteeksi ottaisi pari pientä hyppyä. Helvi kun kuulemma pitää esteistä melkoisen verran. Alan kaipailla myös maastoonkin. Pitäisi vain saada kaveri mukaan, jotta opin reitit.

Kunnon hevoskärpänen on kyllä päässyt puremaan. Eilisen lisäksi ratsastan tällä viikolla vielä viisi kertaa. Lauantaina nimittäin kahdesti. Voi olla, että sunnuntaina kolottaa lihasta jos toista, mutta se on sen arvoista.

Kipi, kipi ja vielä kerran kipi

Ei ollut esteitä omalla tunnilla ja toisaalta ihan hyvä niin, sillä pollevalinta ei olisi moisia ajatellen ollut mielestäni kiva. Sain alleni herkän, mutta kipittelyyn vailla päätä ja häntää sortuvan Mantan. Sillä on oikein miellyttävä mennä, jos sen kipittelyn saa muutettua eteenpäin pyrkiväksi ja tasaiseksi menoksi. Minulla ei tätä taitoa ole, joten tunnilla ehdin turhautua moneen kertaan pidättävien apujeni läpimenemättömyyteen ja siihen, kuinka pollen ylimääräinen intoilu kostautui vauhtia hallitsemattomalle kuskille.

Tunnin treeninä oli jälleen etuosakääntöjen soveltaminen muuhun toimintaan. Tarkoituksena siis, että hevosta aktivoidaan tekemään töitä myös takapäällään. Tähän lähdettiin humputtelemalla kulmat käynnissä ja ravissa etuosakäännösmäisesti. Mantahan oli tässä todella näppärä. Se on ihanan herkkä ja pienestä pohkeen kosketuksesta vei takaosaa haluttuun suuntaan.

Sitten siirryttiinkin tekemään kulmat laukassa. Jos Manta ei pudottanut töksähtelevää laukkaansa raville, se suikkuroi kulman ilman, että sain mitään apua läpi. Opettaja hokikin kerta toisen jälkeen minulle, että ota paljon puolipidätteitä, jotta se asettuu. Välissä Manta kuuntelikin ja meni oikein nättiä ravia, toisaalta taas otti pidätteet niin itseensä, että meni hyvin minimaalista ja hidasta ravia. Tasaisuudesta ei siis tietoakaan. Pari kulmaa laukassa ehkä meni siedettävästi. Jos nekään.

Tämän jälkeen opettaja intoutui vielä testaamaan, kuinka saamme hevoset menemään vastalaukkaa. Tähän avuksi otettiin kolmikaarinen kiemuraura. Opettaja hoksautti jo alussa, että osa hevosista on hieman huonoja tässä ja kuinka ollakaan, Manta oli yksi heistä. Neuvona tuli ottaa kiemurat todella laajoina. Pari ensimmäistä kertaa otin ne tietenkin liian jyrkkinä ja Manta pudotti vastalaukan alkaessa raville. Mutta kun viimein ymmärsin, millainen loiva reitti on, piti Manta vastalaukankin oikein mainiosti. Hyvä tamma se on, jos vain kuski osaa.

Joku saisi kyllä kertoa minulle niksinsä, miten Mantan saa kulkemaan rauhallista, mutta vetävää laukkaa ja ravia. Minä löydän tästä tammasta vain sen kipitysmeiningin, joka ei tunnu yhtään kivalta. Eikä siinä menossa oikein ehdi vaikuttaa hevoseenkaan kunnolla, kun sen reagoinnit tulevat vähintään yhtä säpsyillen kuin askellajin kipitys on. Tosin on minulla ollut Mantan kanssa oikein hyviäkin tunteja. Olen tainnut taas tottua vähän tasaisempiin kulkijoihin ja Mantan energia tuli taas yllätyksenä. No, ensi kerralla sitten taas askelia vähän enemmän haltuun.

Liikkeen edellä ei ole hyvä olla

Kävin korvaamassa jo hyvin ennakkoon ensi lauantain tuntini, jolle en pääse. Lyöttäydyin tiistain aikuis-B:n tunnin joukkoon ja kävipä tuuri, esteitä! Polleksi sattui toisen kerran lyhyen ajan sisään Rolle ja olin varovaisen iloinen, sillä aikaisempi kerta meni sen kanssa ihan kivasti.

Tunnilla keskityttiin istuntaan. Oikein aiheellinen treeni minulle, sillä tunnillakin kertautui se, kuinka olen hypyssä liikkeen edellä eli en yhtään hyvin. Olen aina sukeltamassa esteelle ja pystympi asento tuntuu toistaiseksi hyvin vieraalta. Mutta asento korjaantui kyllä taas hetkellisesti paremmaksi ja opettaja kehotti treenaamaan kevyttä istuntaa ihan missä vain. Taidanpa treenailla tätä osaksi Helvin kanssa.

Ennen hyppyjä laukkailtiin myös kädet sivulla pitkin maneesia. Se oli ihan hauskaa ja antoi luottoa kevyeen istuntaan. Hypyt olivat yksinkertaisia. Kaksi estettä suoralla, jossa koetettiin säilyttää rento kevyt istunta ja samoin kädet. Hyvin meni. Sitten toinen suoran esteistä pudotettiin pois ja otettiin pidemmällä lähestymisellä pysty, jota nostettiin aina kierroksen jälkeen. Tavoitteena oli taas testailla, kuinka asento pysyy erilaisissa hypyissä. Kyllähän se onneksi muutamaan kertaan pysyikin, vaikka Rolle teki pari omituisempaa hyppyä.

Sitten vielä treenattiin sitä, saako laskettua kolme laukka-askelta oikein ennen hyppyä. Tätä mentiin ympyrällä, jossa oli ristikko hypättäväksi. Tässä kohden Rolle vähän laiskotteli ja lähestymiset eivät olleet tasaisia ja laskelmat menivät pariin kertaan väärin. Mutta kun laukka kulki ja kuski keskittyi, menivät laskelmat oikein.

Tunnin lopusta loppuraveissa sai vielä pienen jännityskohtauksenkin. Maneesin lähellä kävi auto kääntymässä ja siitäkös autoja pelkäävä Rolle sai syyn ottaa pikaiset äkkilaukat peilipäätyä kohden. Olin vielä innokkaana nakannut ravin ajaksi jalustimet pois, jotta samalla treenailisin istuntaa. Keikuin vaikka miten selässä ja olin ihan varma, että putoan. Hoin vain "ptruuta" ja jollain ilveellä sain itseni pysymään selässä ja Rolle rauhoittuikin. Huh, se oli lähellä, mutta onneksi oli tuuri mukana.

Alan mieltyä Rolleen. Muistan kyllä, millaisia vaikeuksia minulla on ollut sen kanssa, mutta näinä hyvinä kertoina niitä ei jaksa kaivella esiin. Nytkin tunnilla teimme vähän verryttelyväistätyksiä, niin Rolle toimi hyvin ja kevyesti. Liekö johtunut aiemman tunnin lämmittelystä, mutta kivaa oli. Tätä pollea ratsastaisin mieluusti useamminkin vielä. Vaikka sitten vain testatakseni, kuinka kauan hyvä sävelemme jatkuu.

Istunta ihan hukassa

Onpas taas rättiväsynyt olo. Mukava huomata, että ratsastaminen käy liikunnasta, vaikka jotkin tiukkapipot muuta väittäisivät.

Polleksi oli valikoitunut jälleen Pera. Jokin hohto pollesta on jo kadonnut, vaikka koulua sillä menee kohtuullisen mieluusti. Esteille en vieläkään tätä ensimmäisenä olisi hihkunut. Tunnin treeninä oli istunta sekä siirtymiset.

Kylläpä huomasi, etten ole istunut harjoitusravissa ikuisuuksiin. Istuntani oli ihan hukassa ja jos en pomppinut sivulta toiselle holtittomasti, yritti jompikumpi jalkani käpertyä korvaa kohti tai jompikumpi käsistäni lähteä myös kohti korkeuksia. Ei siis yhtään mitään kontrollia istuntaan eikä Peran ravi ole edes kauhea.

Eikä istumista treenattu tasaisella uraa ravilla humputtaen. Ei, vaan pitkän sivun suuntaisesti laitettiin puomeja, joiden toinen puoli nostettiin ilmaan. Eli hevoset joutuivat nostelemaan jalkojaan korkeammalle ja kuskien piti pystyä istumaan tässäkin. Ensimmäisellä kerralla puomien jälkeen tehtiin pysäytys, sitten laukannosto.

Kaipa sitä tuli jännitettyä jalkoja jotenkin, jolloin istunta nousi entisestään irti satulasta ja pompotus vain pahensi asiaa. Pitäisi alkaa taas treenata istuntaa, vaikkei se olekaan lähelläkään suosikkiharjoituksiani. Se kuitenkin yllättäen on hyvin tärkeä asia ratsastuksessa. Vaikka voin valitakin omassa ratsastuksessani, menenkö harjoitusravia vai keventäen, olisi ihan mukava pysyä satulassa sitä halutessa.

Istuntatreenin jälkeen lyhyen sivun alusta nostettiin käynnistä laukka ja pudotettiin siitä takaisin käyntiin sivun päättyessä. Sitten suunnanmuutos keskihalkaisijaa ravissa jolkottaen ja sama uusiksi. Sain palautetta siitä, että puolipidätteeni pitää olla selvempi, jotta hevonen ymmärtää minun haluavan selvästi jotain. Kun huomasin tämän, nousi Peralla laukat ihan kivasti. Käyntiin vaihto olisi voinut olla niin paljon sujuvampi, nyt raviaskelia tuli turhan monta.

Tämä tunti oli onnistumisiltaan kohtuullinen heikko, mutta sentään pari istuntapätkää meni siedettävästi ja pari laukkaa nousi kunnolla. Tosin onhan sitä näitä tasaisempia tunteja oltava välissä, niin niistä onnistumisista iloitsee sitten paljon enemmän vastineeksi.

Tuntumaa tuntumalla ratsastamiseen

Viime viikon lauantaina tosiaan älysin pitkästä aikaa, miltä tuntumalla kulkeva hevonen tuntuu. Siitä tunteesta innostuneena keskityin Helvin kanssa treenaamaan tuntumalla menoa liki koko tunnin.

Käynnin olisi pitänyt onnistua paremmin. Yritin pitää ohjasotteen vakaana ja napakkana sekä pyytää takaosaa liikkumaan, mutta jokin ei vain mennyt kohdilleen. Ehkä käteni oli liian napakka. Yleensä ongelmani on se, että ohjasote vaihtelee varmaan parin minuutin välein. Yritäpä siinä sitten pysyä mukana.

Ravissa sen sijaan tunsin onnistuvani. Vahdin käsiäni, jottei ne pomppisi ihan niin hillittömästi, mistä sainkin viime kerralla kommenttia. Ravissa otteeni suitsista pysyi mielestäni ajoittain tasaisena ja itselle tuli olo, että ohjien päässä on pysyvästi hevonen valmiina kuuntelemaan.

Tämän tuloksena minusta tuntui, että löysin Helviltä sellaisen ravin, jota en aiemmin ollut nähnytkään. Siinä keventäminen oli paljon helpompaa, matka eteni tasaisesti ja myös peilistä katsottuna hevonen näytti liikkuvan oikein nätisti. Tästä hurmaantuneena halusin tietenkin tehdä vielä vähän lisää ja pohkeenväistöissä olisin voinut jo kiljua ilosta. Pariin otteeseen väistöt pitkältä sivulta pois ja takaisin menivät samaa, hyvin etenevää ravia todella pienillä avuilla ja helposti!

Viime kerralla myös sain hyvän neuvon siitä, että vauhti kannattaa korvata sillä, että hevonen liikkuu minun allani eikä minun edelläni jo paahtaen. Joskus lauantain tunnilla jonkin harjoituksen osa oli voltti, jossa haettiin lyhyttä laukkaa. Päätin siis testata tätä Helvin kanssa. Taas olisin voinut hihkua riemusta. Sain Helvin liikkumaan lyhyttä, mutta silti etenevää laukkaa aika helpostikin. Helvi säilytti pienen laukkansa maltillisesti, mutta ei silti laiskotellut.

Ensimmäisestiä kaahotuslaukkatunneista on kyllä tullut kehityttyä niin paljon puolin ja toisin. Sen sijaan pidempiaskelinen laukka tuntumalla ei vielä meiltä onnistunut. Siinä tuli enemmänkin olo, että Helvi on jo muutaman metrin pidemmällä kuin minä. Tässä voisi olla ratkaisuna se, että osaisin pitää sen hyvän tuntuman, jolloin Helvi laukkaisi kättäni vasten eli pysyen paremmin paketissa. Onpahan treenattavaa jatkollekin.

Tunnin jälkeen oli taas todella hyvä mieli. Se oli pakko merkitä myös omistajan tallivihkoon ylös kertomalla, että he ovat ostaneet kyllä hyvän hevosen. Ehdin myös vähän kaipailla maastoon. Pitäisi saada lyöttäydyttyä tallin jonkun ratsukon mukaan, jotta reitit tulisivat tutuksi ja samalla näkisi, millaiseksi tamma maastossa muuttuu. Se olisi mukavaa vaihtelua niin kuskille kuin ratsulle.

Herra Hilanterin kyydissä

Ha, nyt olen kerrankin jo kohtuullisessa aikataulussa näiden päivitysten kanssa! Elikäs eiliselle tunnilleni sattui polleksi herra Hilanteri. Tuo tallin paras hevonen. Tunnin aiheeksi puolestaan tulivat etu-ja takaosakäännökset.

Ensin etu- ja takaosakäännöksiä treenattiin vapaasti pitkin kenttää laiteltujen tötsien avulla. Etuosakäännökset olivat meillä onnistuneempia. Painoapuni taisivat olla täysin pohjeapuni kanssa ristiriidassa, sillä välissä Hilanteri näytti selvästi, ettei ymmärtänyt apujani ollenkaan. Siinä sitten saikin yrittää miettiä, mitä apua pitää muuttaa ja mihin suuntaan. Kyllä onneksi suurin osa avuistani meni läpi oikeina ja Hilanteri kääntyi oikeaoppisesti tötsän ympäri.

Takaosakäännökset olivatkin haastavia. Opettaja sanoi etu- ja takaosakäännösten olleen itselleenkin alussa hankalia, sillä sitä ei tuntenut istunnalla, meneekö hevonen oikein vai ei. Sama ongelma oli minulla. Omasta mielestäni olin takaosakäännöksestä karannut Hilanterin kanssa ihan omille teille, mutta opettajalta tuli kommenttia harjoituksen sujumisesta oikein. Takaosakäännöksessä tosin oli vaikeuksia. Apujeni riittämättömyydestä Hilanteri pääsi lipsahtamaan välissä oikeasti ihan omille teilleen ja yritin siinä sitten epätoivoisesti antaa korjaavia apuja, mutten onnistunut kauhean hyvin. Se menee aina ihan mahdottomaksi, kun pitäisikin hallita kaksi tai useampi apu kerrallaan.

Tämän jälkeen tätä treenattiin käynnissä ja ravissa siirtämällä pitkän sivun lopussa ensin etuosa pois uralta ja sitten takaosa. Siitä humputeltiin sitten kulma lyhyelle sivulle ja ennen sen loppumista oikaistiin pitkän sivun myötäisesti ja suoristettiin. Eli käytännössä tehtiin vähän avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia liikkeitä. Meillä Hiltsun kanssa takaosan siirto pois uralta siten, että etuosa jäi kulkemaan uraa takaosan kulkiesssa sen ulkopuolella, onnistui oikein mukavasti sekä käynnissä että ravissa. Sen sijaan takaosan tuonti uran sisäpuolelle etuosan jatkaessa uralla oli taas kerran vaikeaa. Apuni olivat taas missä sattuu ja Hilanteri pääsi suoristumaan. Pari kertaa kuitenkin napsahti ihan hyvin ja olin tyytyväinen.

Laukassa testattiin puomien avulla se, saadaanko hevoset menemään puomien väli halutulla askelmäärällä. Kuuden laukka-askeleen väli onnistui peruslaukalla. Viiden väli meni myös, Hilanterihan on huippu! Jännintä oli vain se, että usuttaessani Hilanteria reippaampaan, viiden askeleen laukkaan, en tuntenut sellaista spurttia, johon olen tottunut muilla hevosilla. Silti huomasin laukan pidentyneen. Ilmeisesti tätä sen pitäisi olla: laukka-askel pitenee sen sijaan, että polle lisäisi vauhtiaan, mutta jatkaisi töpöaskeliaan. Laukka haettiin myös hallintaan puomien avulla niin, että välit olivat lyhyen, kootumman laukan mukaisia. Ensimmäinen kierros meni pahemmin puomeja kolisuttamatta, mutta toisella kerralla napsahti homma niin kohdilleen, että Hilanterin selässä oli korvasta korvaan hymyn kanssa istuva ratsastaja. Laukka eteni puomien yli, mutta niin hallitusti kuin puomit olisivat juuri mitoitettu Hilanterin laukka-askelten mukaan. Että minä rakastan tuota hevosta!

Loppuraveina köpöttelimme käyntiaskeliin sovitettujen puomien yli ravissa. Tarkoituksena olikin saada hevoset korkeampaan raviin, jolla puomeista pääsisi kolistelematta. Ja eikös tallin parhain köpötellyt puomit kuin vettä vain. Korkeamman raviaskeleen tunsi kyllä. Tätä hallintaa olisi kiva saada harjoitella enemmänkin.

Tunti oli oikein kiva kyllä. Hilanterin kanssa onnistumiset ovat niin maukkaita, että niiden takia jaksaa nähdä vaivaa ja sietää epäonnistumisia. Ihana hevonen kerrassaan.